Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Don Estevan, joka ei voinut karkoittaa huoliansa, oli siinä yhtä mieltä kuin gambusino, että oli kyllä mahdollista kestää pitkääkin piiritystä. Mutta mitä väkensä puolesta pelkäsi, niin pelkäsi toimettomuutta.
Ei ollut niin köyhää ja vaiveroista, joka ei olisi rohjennut milloin hyvänsä mennä kirkkoherran luo, huoliansa huojentamaan, varmana siitä, että apu ja lohdutus on sieltä saatavissa. Näin hän vähitellen saavutti koko pitäjänsä rajattoman luottamuksen ja rakkauden. Vaan eivät hänen toimensa pysähtyneet ainoastaan yksityisten henkien hoitoon.
Millä Saksa huuhtois huoliansa Kun ei juoda saisi oluttansa? Piimän hinta Helsingissä suotta Nousemistaan nousis kaiken vuotta! Lapsellista! konsa Suomen kansa Juonut oisi yli tarvettansa?! Ennallansa, se se parast' oisi, Itse kukin parastansa joisi! Perkeleen paula. Nyt mä laadin laulun tällaisenkin Tiedä, mi on raittiuden henki, Se on hieno perkelehen paula, Jonka piru pistää juopon kaulaan!
Tuli tuoni kukan luokse, Kalma luokse kaunokaisen, Kuiski syksyn kukkaselle, Huoliansa huokaavalle, Vanhalle, vapisevalle: "Vaivu pois jo vanha kukka, Muutu mullaksi, murene! Ei elossa enää sulla Lie ees virkoa vähäistä: Teit jo heelmäsi, teräsi, Vanhuuttaskin jo vapiset".
Epäiltämättä Fabiani ei ollut niitä, jotka kokevat huojentaa huoliansa ilmoittamalla niitä muille, ja hänen kärsimisensä oli siis sitä haikeampaa. Näin seisoimme veteen päin kallistuneina, ja käännyttyäni toisapäin, katselin sitte noiden suurten rattaiden vuorottain vajoamista mereen sitä mukaa kuin laiva vaarui.
Hän aavisti, että Maunon kirjeitä salattiin häneltä, että häntä vartioittiin niin, ettei Mauno saattanut hänelle mitään tietoja antaa, ja salaa itki hän katkeria kyyneleitä mielipahasta ja surusta, mutta toisten nähden hän väkisinkin tekeyi levolliseksi. Molempien sisarten välillä oli varovaisuus, joka oli sangen kiusallinen molemmille, ja joka yhä vaan lisäsi heidän salaisia huoliansa.
Ei, Athos, ei niin, sinä erhetyt, sanoi d'Artagnan; minä rakastan Constance-parkaani enemmän kuin koskaan, ja jos vaan tietäisin missä hän on, vaikka hän olisi toisessa maailman ääressä, rientäisin minä pelastamaan häntä vihollistensa käsistä; mutta minä en tiedä, kaikki kuulustelemiseni ovat olleet turhat. Mitäs tässä siis on tekeminen, täytyyhän haihdutella huoliansa.
Heidän hedelmistänsä te tunnette heidät." "Vaimo," sanoi isäni hiukan suutuksissa, "minä olen nähnyt hedelmiä. Sen minä sanon hyväksi hedelmäksi, kun tuhannet ihmiset itkevät syntejänsä, niinkuin tavallisesti itkevät muita huoliansa; kun tuntevat, jos kohta ainoastaan hetkeksikin, että synti on suurin suru ja Jumalan anteeksi-antamus ja Hänen rakkautensa suurin riemu."
Hän sanoo, että kun isäni kerta ennemmin valitsi köyhyyden hänen kanssansa kuin rikkauden ylhäisen sukunsa kanssa, meidän tulee tehdä kaikki, mitä suinkin voimme, hänen huoliansa huojentaaksemme.
Kuku, kuku kultalintu, Laulele hopialintu, Jott' on aikani kuluisi, Sekä viikko vierähtäisi; Sulaisi syän suruinen, Hautuisi haluinen rinta. Ei multa sinä ikänä, Poloiselt' ei polvenani, Suru syömestä katoa, Mure mielipuolestani. En minä sinä ikänä, En poloinen polvenani, Surutont' en suuta syötä, Varutonta vartta suori, Kanna päätä kaihotonta, Ikävätöntä elätä. Huoliansa haasteleva.
Päivän Sana
Muut Etsivät