Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Pian löysi, haisti, maisti, Virvoitteli voimia, Pian virtas akan aisti; Tuopa tuotti toimia: Pullon pisti povehensa, Alkoi voita kirnuta, Rynkytteli riemuissansa, mutta, voipa hirmua! Pullo putos povestansa, Loiskis! kirnuun luikahti, Sinne meni menoansa, Alle piimän puikahti. Muija haki hartahasti Pudonnutta pulloaan, Käsin olkapäähän asti Kouraeli kirnuaan.
Millä Saksa huuhtois huoliansa Kun ei juoda saisi oluttansa? Piimän hinta Helsingissä suotta Nousemistaan nousis kaiken vuotta! Lapsellista! konsa Suomen kansa Juonut oisi yli tarvettansa?! Ennallansa, se se parast' oisi, Itse kukin parastansa joisi! Perkeleen paula. Nyt mä laadin laulun tällaisenkin Tiedä, mi on raittiuden henki, Se on hieno perkelehen paula, Jonka piru pistää juopon kaulaan!
Pian kerma voiksi muuttui, ja Reeta kokosi voin nulikkaan, jossa rupesi sitä sotkemaan pienellä, puukauhalla, siksi että joka piimän pisara oli pois herunut. Sitte hän sen suolasi ja pani kylmään maitokammariin. Hetken perästä hän sitä uudestaan rupesi sotkemmaan ja kaatoi pois sen veden, minkä suola oli irti saanut, ja nyt oli voi niin sitkeätä ja keltaista, ettei mitään värin lisäystä tarvinnut.
Sinunkin naamasi, jatkoi hän sitte hymysuin, näyttää muuten siltä, ettei Päijänteen raitis tuuli sinullekaan pahaa tekisi. Poskesi varmaan pyöristyisivät ja saisivat raikkaamman värin, kun saisit vaan muutaman viikon hengittää raitista ilmaa, popsia Päijänteen lihavia kaloja, perunoiden ja piimän kera, juoda maitoa ja poimia ahotörmäkkeiltä punaposkisia mansikoita.
Jutellaan siinä ja tarinoidaan eikä ennen heretä kuin höyryävä perunapata on liedeltä pöydälle siirtynyt, Paikallensa sitten kukin pöytään ehtii eikä kotvalle muuta kuulu kuin piimän särpimistä ja tuoppien kolahtelemista pöydän honkaiseen pintaan. Vaan vähitellenpä kuorikoko kunkin edessä suurenemistaan suurenee ja padan mustanpaistava pohja käskee syömämiehiä herkeämään.
"Ohoo, no sittenhän tuo... Onkos se Jussi syönyt einettäänkään ... tuonko minä kalaa ja leipää ja piimän sintua..." kysyi ruustinna ystävällisesti. "Antoihan ne mulle vallesmannissa vähän ... mutta eihän se lisä pahaa " "Muualle kuin selkään", kiljasi Janne samassa ukon selän takana ja säkäsi raparperin putkella housujen taustalle, ennenkuin kyökkirappusille livahti turvapaikkaan.
Viimein viina voiton voitti, Akka kaatui, keikahti, Tarttui kirnuun, ylös koitti, Siihen sekin luikahti. Siihen Pöllön muori kaatui, Siihen piimät pirisi, Siihen voi ja maito maatui, Kirnu kieri kolisi. Päivä päättyi, kirnumiset, Kaikki oli levossa, Ainoasti kuorsaamiset Kuului Pöllön talossa. Permannolla piimän päällä Vankka vaimo kuorsaili, Ukko sängyssänsä siellä Vaimoansa vastaili. N:o 6.
Tämä oli totuus ja elämä! Mutta samassa tuli sade; se tuli rankasti, taivaita tärisyttävän ukkosenjyrinän seuraamana. Työ oli keskeytettävä. Enin osa heiniä oli saatu latoon. Väki meni ladon suojaan. Se palasi vasta sateen loputtua kotiin, jossa nauraen ja leikkiä laskien rupesi jatkamaan kesken jäänyttä piimän syöntiä. Mutta päivä paistoi taas hajoavien pilvien lomasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät