Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Sydän nuoren kuohahtaa sotilaan, viha silmistä liekehtii, "Kenraali, ma jos toden lausua saan, joka mies teitä halveksii. Sotajoukossa kaikkein mieli on se: oletten pahin pelkuri te." Sandelsin putos kahveli pois, hän on vait, jopa naurahtaa. "Kuin, herrani, Sandelsko pelkuri ois? Vai niin! Sepä perhanaa! Bijouni, mun ratsuni tuokaa, hoi! Nyt pastori jäädä voi."
Kun virran yli kallistuvaan puuhun Kapusi seppeltään hän ripustamaan, Niin silloin taittui petollinen oksa, Ja kiehkuroineen aaltoon itkevään Hän putos. Väljä puku häntä hetken, Kuin aallotarta, veden päällä kantoi; Hän lauloi siinä vanhaa laulelmaansa Ikäänkuin turmiolleen tunnotonna Tai olentona, joka elämään on Vedessä luotu.
Sun jalkas lepää päällä piirin pienen, min toinen puolisko on paikka Judaan. Tääll' aamu silloin on, kun siellä ilta; ja hän, min karvat tikapuumme oli, on paikoillaan ja seisoo niinkuin ennen. Hän tältä puolen taivahasta putos, ja maa, mi ennen siinä kaartui, häntä peläten peittyi mereen, nousten siitä
Mutta kun kaksi tuli samalla kertaa itsestään kätköstään ulos, käänteli toinen niin sukkelasti itseään, että vieri jokeen. Yksi putos', sanoi vöyriläinen, kun pudotti seitsemän kirvestä. Olisinpa mielelläni tuonkin ottanut, kun niitä yhteensä oli vain viisi. Mutta turhaan etsin sitä myöhemmin joen suulta. Suden ja penikkain nylkemiseen meni koko päivä. Työ oli näet tehtävä hyvin huolellisesti.
niin käärmehyinen häijy, lyijyntumma kuin siemen pippurin, nyt kohti vatsaa valahti kahden päältä-katsovaisen lävisti yhdeltä sen ruumiin-osan, jost' ensi ravintomme saamme, hänen eteensä sitten putos pitkäksensä. Vait häntä haavoitettu katsoi, alkoi jo hiljaa seisten haukotella tuosta kuin uni hällä ollut ois tai kuume.
Pian löysi, haisti, maisti, Virvoitteli voimia, Pian virtas akan aisti; Tuopa tuotti toimia: Pullon pisti povehensa, Alkoi voita kirnuta, Rynkytteli riemuissansa, mutta, voipa hirmua! Pullo putos povestansa, Loiskis! kirnuun luikahti, Sinne meni menoansa, Alle piimän puikahti. Muija haki hartahasti Pudonnutta pulloaan, Käsin olkapäähän asti Kouraeli kirnuaan.
Kun lehmus kukki ja laulut soit, Ja aurinko hymysi herttaisaan; Niin kätesi kaulahan mulle loit, Niin painoit mun rintaas uhkuavaan. Kun lehdet putos ja korppikin huus, Ja aurinko tervehti jurottain; Niin lausui hyyteiset hyvästit suus, Niin lyykähti lyykysi kohteliain.
Ja orapihlajapensastossa pellon laidassa lauleli rastas: »Ei haittaa, ei haittaa, sääli housuja, keltahousuja!» Ja vanha tarhapöllö kiljui Wittille: »Ukko Witt, ukko Witt, kello putos, uhuu, putos pensastoon, uhuu!» Ja se oli totta, sillä kun Witt aikoi katsoa kuinka paljon kello oli, oli hänen suuri taskunauriinsa poissa.
Kun vastausta hiukan viivyttävän hän huomas mun, taas takaisin hän putos päistikkaa, eikä enää ilmestynyt. Mut toinen, ylväs tuo, min vuoksi jäänyt ma olin, muuttanut ei muotoansa, ei kylkeään hän kääntänyt, ei kaulaa. »Ja jos», hän jatkain puhettamme lausui, »tuo taito meille oudoks jäi, niin mua enempi se kuin tämä vuode vaivaa.
Job. Ei ropoakaan, sanoi Mäenpään Kalle. Job. Se on ikävä se! Ah, nyt minä huomaan totuuden! Ihminen! minä minä sinut on vietävä hirteen! minä minä anna takaisin nuuskarasiani. Job. Nyt se on loppu sen vihellyksen kanssa, sanoi ukko kun huulet putos. Sain tietää, että herrasväki lähti tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät