Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025


Tuo nyt hengästyin tuli, haasteli kohta ja lausui: »Joutuun, mamseli, hiuksihin kampa ja lenninki kiinni, sormihin kullan sormukset, heti kaulahan silkki, paljo nyt tarjona on, niin, nyt se kartanoss' onni.

Ei sitä tuolla lailla ennen minun nuorra miestä ollessani sulhanen morsiantaan tervehtinyt, eikä morsian sulhastaan. Kun rinta vavahti, niin toinen toistaan kaulahan kavahti, sanoi hän, ja kun oli kärryn aisat alas laskenut ja pyöräyttänyt hevosen aisoista, survaisi hän vielä kerran heitä vastakkain.

Kaulahan, sanoi Shemeikka, nousi, otti Marjalta huivin, sen hänen hartioilleen heitti, suori selältä, rinnalta silitti, käski pitämään pielistä, että pysyisi, ja pyöräytti ympäri ja työnsi menemään Juhan eteen. Nyt se on omasi niinkuin ollakin pitää! Onpa se, onpa... Ja Juha hyrähti ja naurahti, pyörähteli, tepasteli, pidättelihe, mutta kohta taas uudelleen hyrähti.

Siitä piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Ottavi koasta korjan, Kohallensa korjan laitti, Saatti lastat sarjallensa, Aisat tammiset asetti. Otti ohrilta orosen, I'uilta isolihaisen, Pani länget mursunluiset, Valjahat majavanluiset, Harmin kaulahan asetti; Pani luokan kynnäppäisen Harjalle hyvän hevosen, Ohjat suoniset ojensi.

Tok mie kättä käpseäisin, Vaikk' ois käärme kämmenellä; Tok mie suuta suikkajaisin, Vaikk' ois surma suun eessä; Tok mie kaulahan kapuisin, Vaikk' ois kaima kaulaluilla; Tok mie vierehen viruisin, Vaikk' ois vierus verta täynnä.

Heinä himmeä helisi: "Muistelen minä sinua, muistatko sinä minua?" Tuo kaunis pajarin poika kävi neitosen kätehen, ristin kaulahan ripusti. "Silloin mie sinut unohdan, kun minä punainen nurmi." Singahti satulahansa, kultanuolena katosi, jäi impi imehtimähän pohjan tähden tuikkehesen.

Sep' oli Pentti palkollinen, Vanha orja uskollinen, Jonk' on äiti jou'uttanut Pojan etsohon emonen; Nyt kovasti nyyhkyttäen Niilon kaulahan kavahti Ja hänelle noin nimesi Vähän aian oltuansa: «Oi, kuin miekkonen osasin, Löysin sun, syänkäpyni! Jo sua etsin yötä kolme Pitkin suota suunnatonta, Katsellen joka kahilan, Hajotellen heinikotkin, Enkä luullut löytäväni Tänä päivänä enämpi».

Pöyän kullasta kuvaisin, Penkin pienistä rahoista, Uunin uusista kivistä, Pankon saksan paasiloista. Oron siltahan sitoisin Sulkkuisilla ohjaksilla, Kullan kutsuisin tupahan, Istuttaisin pöyän päähän, Itse istuisin sylihin, Kanssa kaulahan kapuisin. Käynkö viikon villapäänä.

Jo päivänä kolmantena riisuin kullat kulmiltani, päältäni hyvät hopeat, vein ne aittahan mäelle, panin arkun kannen alle: siit' on asti siellä ollut ajan kaiken katsomatta. "Sio nyt silkit silmillesi, kullat kulmille kohota, kaulahan heleät helmet, kullanristit rinnoillesi!

Sun orjanas ainian mielisin olla Ja leivässäs ainoastaan". Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Vaan hänt' isä vastahan kauas jo juoksee Ja kaulahan lankeaapi Ja suudellen sylihinsäkin sulkee Ja huoneesen johdattaapi. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Nyt laittavi hän pidot lihavat sangen, Ja riemuita kunkin on määrä.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät