Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hänen täytyi astua alas. Portaat olivat vielä täynnä hirsiä ja tuhkaa. Näitä alaspäin vanki-raukka sysättiin ja hänen vangitsiansa seurasi. Lopulta he pääsivät pohjalle. Hegio tunsi nyt, että hän vedettiin kappale matkaa eteenpäin umpi-pimeässä. Hänen pelkonsa oli suurempi kuin koskaan ennen. Tällä hetkellä hän maisti kuoleman katkeruutta. Tuosta Hegio käskettiin laskeuta maahan.
"Niistäkäästä tuota kynttilää, siinä on jo niin pitkä karsi, alkaa käydä niin pimeäksi, ja antakaa tänne pullo, että mä saan herneen", sanoi ukko, samassa pyyhkäisten takkinsa hihan suulla silmiään. Minä sekä niistin kynttilän että annoin hänelle pullon. Hän maisti pikkusen ja antoi sitte aarteensa takaisin. Hän ei näkynyt olewan nykyään mikään wiinan ahmari.
Hän oli lypsänyt muutamia pisaroita maitoa käteensä, maisti sitä ja meni sitä sitten katsomaan valoisampaan paikkaan. "Hyvä on, hyvä on", sanoi hän tuontuostakin. Vihdoin kääntyi hän lapseen, jonka äiti oli pannut nojatuoliin ja makasi siinä hiljaan silmät avoinna. Se oli poika, korkeintaan kolmen kuukauden vanha, terve ja tukeva.
"Olkaa hywät! pannaanpas sulamaan ... eihän, welikullat, muutoin sowi, sillä päänparannuskaan ei meille haittaa tee... Se saakelin konjakki siellä kestikiewarissa, joka maisti niin pirusti lamppuöljyltä, mutta emmehän woineet parempaa saada. Se teki ainakin minulle niin pahan elämän, etten pitkälle aikaa ole tämmöisessä waskisepän paukkeessa ollut.
Onko siellä pullossa enää mitään? ja tuo kynttilän korsi on taas niin pitkä maistaisin mielelläni taasen herneen", sanoi ukko äkkiä katkaisten siten kertomuksensa. Minä ojensi hänelle pullon ja niistin kynttilän. Hän maisti taas wähän, mutta kuiwat laidat lienee ollut tuossa pullossa, sillä sen neste alkoi lähetä loppuansa.
Luonnostaan ei Suomen mies Kiireinen oo, sen hän ties, Siis hän pyysi tulistuttaa Kulkua, ei rohkeutta. Piti piippu olla vaan, Muuten hyv' ei ollutkaan, Kun hän piipustansa maisti, Riemuin voitettunai taisti. Ja hän pauhinassa kun Tupakkaa panj piippuhun, Lähin mies sai viivähdellä, Tulta hälle viritellä.
Pian löysi, haisti, maisti, Virvoitteli voimia, Pian virtas akan aisti; Tuopa tuotti toimia: Pullon pisti povehensa, Alkoi voita kirnuta, Rynkytteli riemuissansa, mutta, voipa hirmua! Pullo putos povestansa, Loiskis! kirnuun luikahti, Sinne meni menoansa, Alle piimän puikahti. Muija haki hartahasti Pudonnutta pulloaan, Käsin olkapäähän asti Kouraeli kirnuaan.
Kun palaavat morsiamen tyköä yljän luo: Olkoon kiitetty Jumala Tänätty totinen Luoja Jo sain neittä nähäkseni Jo söi meijän syömisiä Jo joi meijän juomisia Jo joi meijän humala-vettä Maisti meijän mallas-vettä Otti meijän otra-vettä Katso meijän kaura-vettä Pitää mieltä meijälää Mieltä meijän vellolleni. Sait sen mitä halasit Saimme sen himotun minjän Saimme sen hänen halatun.
Hennokkaalla ja heikkohermoisella Helenalla ei ollut koskaan ollut luja terveys ja tuo kova kokemus, johon hän oli joutunut, kun hän maisti kuoleman katkeruutta, oli jättänyt jyviä ja pysyväisiä jälkiä. Useita harmaita hiuksia ilmestyi jo tällä otsalla, joka vielä oli nuori, ja hänen kauniit kasvonsa olivat vakoontuneet, ja yhä pysyivät surun merkit.
Noin se lausui jalo kirkkoherra, Sitten riemuin maisti maljastansa, Sivun käänsi, huokasi ja jatkoi: "Soinin Kalle maksoi talvivoilla, Vaikk' on kesä; kovin väärin tehty! Minä heille saman saarnan pidän, Josko kesä taikka talvi lienee" Tuossa kunnon herra puhui totta. "Lurjuksia! eivät muista tuota". Jotka Herran sanaa ilmoittavat, Pitää siitä eläkkeensä saada!
Päivän Sana
Muut Etsivät