Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
EERO. Annas minä koetan. Mutta pidä sinä tuota sonnipulkkia. JUHANI. Niin, puhallappas sinne yksi mojova sana. UKKO. Kuka mies? Häh? EERO. »Kukakhaar!» sanoi pieni käenpoika kuivan hongan nokassa. Kukakhaar! UKKO. Tuossa on käki! EERO. Sinä riivattu! JUHANI. Kas tuota perhanaa! Paukahtipa! EERO. Paukahti, ja korva lukkoon. AAPO. Oikein tehty, sinä Kolistimen körri, oikein! EERO. Hiiteen äijä!
"Kävipä karhulle kerran hullusti; nyt saan hänen ainakin pois silmistäni. Ei hän niin mene, ett'ei häntä kiinni saada, vaikka nyt pääsikin kynsistämme. Haa! murha sepä on naula, joka vetää", puhui Matti mielihyvillään, eikä huomannut, että murhatuksi luultu mies oli pystössä ja että Marikin oli huoneessa, sillä Mattikin oli juovuksissa. "Mitä perhanaa sinä murhasta puhut?
Sydän nuoren kuohahtaa sotilaan, viha silmistä liekehtii, "Kenraali, ma jos toden lausua saan, joka mies teitä halveksii. Sotajoukossa kaikkein mieli on se: oletten pahin pelkuri te." Sandelsin putos kahveli pois, hän on vait, jopa naurahtaa. "Kuin, herrani, Sandelsko pelkuri ois? Vai niin! Sepä perhanaa! Bijouni, mun ratsuni tuokaa, hoi! Nyt pastori jäädä voi."
"Laita vaan nyt niin, että kaikki käypi hyvin", sanoi edellinen. "Kyllä, mutta mitä perhanaa sinä vielä Marttalaan menet?" "No, viemään Matille osansa. Etkö sinä sitä tiedä, että ihmisen tulee olla rehellisen." "Milloin sitten aiot muulloin Marttalassa käydä?" "En tiedä tänäkö voi tulevana vuotena, mutta jos elän ja vapaana pysyn, niin käyn minä siinä, se on hyvä talo.
»En tiedä suuntiakaan.» »Milloin hän kävi täällä?» »Ei hän ole käynyt.» »On hukkunut varmaankin!» »Ei ainakaan, jollei viime päivinä.» »No mitä perhanaa! Onko tämä jotakin pilantekoa tämä kirje?» »Tosiaankin!» »Eei. Tämä on Riston käsialaa ja Risto ei pilaa tee.» »Niin no, olipa totta tahi leikkiä, sama se minulle on», sanoi Elsa välinpitämättömänä ja tahtomattaan lisäsi: »Jori on käynyt täällä.»
Siitä saakka kuin hän, odottaen savun nousemista ylemmäs, alkoi sääliä sitä perhanaa ja laski sitä jalkoihin, näki hän sydämessään, ettei hän voi vihata herrasmiehiä, niinkuin hän oli kuvaillut hankkiessaan itselleen revolveria. Ingrid ei ymmärtänyt sitä, että jos ne olivat vihattavat, niin ne myöskin olivat ammuttavat.
Kaikki kääntyivät. Luutnantti Leist seisoi oven suussa, vaaleana kuin kuolema. «Leist!« huusi kreivi. «En minä näe mitään savun tähden; mutta sen sanon, että jos se olisi Leist, ei hän tulisi noin hiljaa kuin hiiri«. «Onnea, kreivi!« sanoi tullut liikutetulla äänellä. «Mitä perhanaa nyt, Leist? Sinä, joka ennen olit itse virvatuuli siellä, missä Jumalan vetisiä lahjoja löytyi, mikä sinun nyt on?«
Veri kuohahti nuori, kuin tulta lies viha silmästä liekehtii. »Puhun, kenraali, suorin suin: joka mies teit' ammoin jo halveksii. Koko armeijalla on aatos se: pahin pelkuri olette te.» Vait Sandels jäi, putos kahveli pois, jopa nauruun hän purskahtaa. »Hyvä herra, Sandelsko pelkuri ois? Ohoo! Sepä perhanaa! Bijou, jalo ratsuni, tuokaa, hoi! Nyt pastori jäädä voi.»
Johannes ei ennättänyt vastata, sillä majuri samosi nyt kiroten riitaisten välille. «Herra kreivi, maisteri Johannes! Mitä tuhannen perhanaa riitelette? Eikö maisteri Johannes kehtaa sanoa kuka hän on, herra kreivi? Minä tahdon sanoa, että hän asuu minun luonani ja kuuluu tästä päivästä minun perheeseni«. Kreivi G kumarsi. «Se ei estä minua vaatimasta häneltä anteeksipyyntöä«.
Samassa hänen poskensa kalpenivat, ja hän vaipui maahan; hänen voimaton kätensä liukui alas puunrunkoa myöten. Kaksi herroista riensi Paulin luo; kolmas seisoi liikkumatonna. Kuula oli sattunut melkein siihen paikkaan, johon se oli tähdätty, ainoastaan puolen tuumaa alemma, ja tämä puoli tuumaa teki "kotletin" lapaluussa varsin arveluttavaksi. Sepä oli perhanaa, virkkoi Sprengtporten.
Päivän Sana
Muut Etsivät