Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Kuin se, mi villisian kohti saavan ja ajoseuran paikaltansa näkee, petojen ynnä puiden ryskeen kuullen, kaks miestä vasemmalta, alastonta ja raadeltua, ryntäävän me näimme niin vinhasti, ett' eessä metsä halkes. Huus etummainen: »Apuun, apuun, kuolo!» Ja toinen, joka hitaammalta näytti, huus: »Lano, noin ei nopsat jalkas olleet
niin jalkas voittava on tahto hyvä, ne ettei yksin väsymättä ole, vaan vielä iloitsevat nousennastaan.» Nyt tein kuin mies, mi kulkee, kummallista jotakin päässänsä, jot' ei hän tiedä, mut min hän toisten viittauksist' arvaa,
Sun jalkas lepää päällä piirin pienen, min toinen puolisko on paikka Judaan. Tääll' aamu silloin on, kun siellä ilta; ja hän, min karvat tikapuumme oli, on paikoillaan ja seisoo niinkuin ennen. Hän tältä puolen taivahasta putos, ja maa, mi ennen siinä kaartui, häntä peläten peittyi mereen, nousten siitä
Minä laulan sun kätees kukkasen, kun silmäsi surusta kastuu, teen ruusutarhaksi tienoon sen, missä jalkas pieni astuu. Minä laulan loitolle maailman, minä vien sinut kotihis uuteen: minä laulan sun sielusi valkean yli aikojen ikuisuuteen. Ken olet sa, outo ja hiljainen, joka istut mun yössäni valvoen? Olen Elämän Onni ma nimeltäin. Tulen kerran ma luokse jokaisen näin.
Sitä painaa saa siro paljas jalkas, Mut jo pitkäkses ilakoiden heityt Ja sa annat niin kesäpäivän paahtaa Ruskeaks rintaas. Himot haihtuu pois, tuli siell' ei polta, Joka mailman muun erämaaksi martaa; Elo heelmöittyy, sekä luonto suuri Uhkuvi luoden. Tähän seutuun niin sinut vien mä, kulta, Ja sa lemmelläs tämän rinnan uljaan, Jota näännyksiin erämaat ei saaneet, Elvytät intoon.
Sen eteläisellä puolella näet ensiksi ihan jalkas alla tuon mainitun, juohevasti kaltevan ahon, kauempana synkeän korven, sen takana taasen Sompiosuon, ja tuolla ilman reunalla kohoo ylös vaisusti sinertävä Teerimäki.
"Mutta enhän minä ylety teihin asti, korkea herra", estelihe tyttö arasti; "te istutte niin korkealla hevosenne selässä." "Jos mun täytyy hypätä hevosen selästä maahan", virkkoi Rothsayn herttua, "niin otetaan vielä suurempi sakko. Mitä muka se tyttö nyt vapisee? Asetapas vaan jalkas minun saappaani kärjelle ja anna mun ottaa kiinni sun kädestäsi kas niin se oli rivakasti tehty!"
Kolmin kerroin terve hälle, josta vaalit, vanhus, kurjain avun, turvatonten turvan! Istu, lepää, uupunut on jalkas, ilomielin kuule, mitä kerron: Syksyn kaiken sota riehui, maata ryösti ystävä kuin vihamieskin, sentään aseettoman henki säästyi; mutta lähipitäjästä parvi, tuskin päivää siit' on, sotajoukon myötä läksi vainolaista vastaan.
Anna myös Sun jalkas vielä Taivaan tiellä Aina käydä edelläin! Sillä se on varma, että Ei se pettää Voi, ei myös vie eksymään; Se vie suoraan kaikkialla, Polkee, tallaa Rikki vanhan käärmeen pään. Käärme niin, tuo tahtoo totta Vallan ottaa; Herra Jesus tappaa sen. Halleluja riemuiten! Tämän nykyisen ajan vaivat eivät ole sen kunnian vertaa.
"Yön vietin virralla Vellamon Ja ennustuksia kuulin; Mua pirskoitti siellä ja kasteli näin Veen neitoset ilkkuvin huulin." "On hietaa ranta Vellamon, Et käynyt siellä, Märtha, Sun veriin raastetut jalkas on, Ja poskissas on verta." "Yön vietin haassa keijujen, Tulen keijujen karkeloista; Ma jalkani, kasvoni haavoihin Sain orjantappuroista."
Päivän Sana
Muut Etsivät