Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Ei tiedetä, kosk' kylmää päivä tuo, Koht' turmella voi kalliin viljan halla, Koht' uhkaa vihamieskin, surman tuo Ja kansan lyö kuin hongan kankahalla; Vert' itkee sydän, tuskahuudot soi: Näin, ystävät, se riemu mennä voi.
Tässä, jalo hirvi, Sa kierrettiin; sä tässä kaaduit; tässä Ajajas seisoi, murhan merkki yllä, Verelläs purppuroittuna. Oi, mailma! Sin' olit tämän ruunuhirven puisto; Hän, toden totta, mailma, oli ruunus. Kuin hirvi, monen prinssin kaatamana, Nyt tuossa makaat! CASSIUS. Antonius! ANTONIUS. Oi, anteeks, Cajus Cassius, Sen sanoo vihamieskin Caesarista; Siis kylmää kohtuutt' on se ystävältä.
Orava huomasi pihlaikon huonoksi turvapaikaksi ja lähti aidan selkää myöten vilistämään. "Musti se, se-se-se-se!" huusi isäntä ja hyppäsi perästä niin, jotta lika roiskui ympärille. Mustia ei kuulunut eikä sitä joutanut odottamaan, sillä kiivaasti livisti orava. Vaan joutuin tuli vihamieskin perästä.
Josp' oisin yhtä suuri Kuin tuskani, tai pienemp' arvoani! Tai unhottaa jos voisin, mitä olin, Tai olla muistamatta, mitä nyt Mun täytyy olla! Paisut, ylvä sydän! Vapaasti lyö vain, koska vihamieskin Vapaasti sua lyödä saa ja mua. AUMERLE. Northumberland Herefordin luota palaa. KUNINGAS RICHARD. Mitä kuninkaan nyt tulee? Nöyrtyäkö? Sen tekee kuningas, Vai heittää valta? Kuningas taipuu.
Itseäkin alkoi ehkä kyllästyttää, kun ei vastus vähintäkään aristellut, koska taas yhtäkkiä iski puukkonsa pehmeään sammaleeseen päineen päivineen ja kamalasti ulehtien: »voin sun, voi sun», heittäysi pyllyilemään maahan. Se oli tuskaa se. Varmaan olisi vihamieskin säälinyt, jos olisi näkemään sattunut.
Maanpakolainen Norfolk lisäks sanoi, Aumerle, sun lähettäneen kaksi miestä Calais'hen herttuata surmaamaan. AUMERLE. Ken hyvä kristitty nyt lainaa kintaan? Valheita ajaa Norfolk; tuossa pantti, Jos kutsutaan hän kotiin vastaamaan! BOLINGBROKE. Tää riita jääköön pantin varaan, kunnes Saa Norfolk kotiin kutsun; sen hän saa, Ja, vaikk' on vihamieskin, kaikki jälleen Myös maansa saa ja arvonsa.
Kolmin kerroin terve hälle, josta vaalit, vanhus, kurjain avun, turvatonten turvan! Istu, lepää, uupunut on jalkas, ilomielin kuule, mitä kerron: Syksyn kaiken sota riehui, maata ryösti ystävä kuin vihamieskin, sentään aseettoman henki säästyi; mutta lähipitäjästä parvi, tuskin päivää siit' on, sotajoukon myötä läksi vainolaista vastaan.
Kysymättä, keitä vieraat olivat ja millä asioilla kulkivat, kantoi Ilpotar pöytään syötävää ja levitti kaislapahnat uunin kylkeen lattialle. Oli tapa saloilla semmoinen, ettei ennen vieraan syötyä kysytty, kuka oli ja mitä kulki. Ja jos oli vihamieskin vaikka mimmoinen, ei häntä sinä saanut kohdella, jos kerran oli tarjouksen vastaan ottanut ja jos ei omasta ehdostaan riitaan käynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät