United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mérivalen 2-osaisesta teoksesta "A History of the Romains under the empire" liikkuen tässä omalla alallaan ja merkiten ilolla tekijän puolueettoman ja oikean arvostelun lempisankaristaan Caesarista, jota hän taaskin kiittämällä kiittää, ja samoja asioita, nimittäin Caesarin kuolemaa, käsittelee hänen lyhyt selontekonsa niihin aikoihin löydetystä ja Piccolos'in julkaisemasta Nicolas de Damasin käsikirjoituksesta.
Helposti saatamme siis käsittää, mitä tämä maanalainen kansa ajattelisi Aleksanteri Suuresta ja Julius Caesarista, joilla ei kummallakaan ollut ainoatakaan lasta, mutta jotka olivat syynä miljoonien ihmisten kuolemaan.
Ja tämä hurmaava tietoisuus omasta vallastansa herätti hänessä pirullisella voimalla vakaumuksen siitä, että hänellä ja hänen kunnianhimollaan oli vain yksi päämäärä, jonka vuoksi saattoi nähdä elämisen vaivan, vielä yksi ainoa päämäärä, kaukainen kuin aurinko ja muille saavuttamaton hän uskoi mielellään polveutuvansa Julius Caesarista ja hän tunsi Caesarin veren kiehuvan suonissaan ajatellessaan: Caesar, Länsi-Rooman keisari, Rooman valtakunnan keisari!
Petronius kyllä voitti hänet loppumattomalla loistollaan, älyllään ja terävällä sukkeluudellaan, sillä hän osasi puheellaan huvittaa Caesaria paremmin kuin kukaan muu, mutta onnettomuudekseen hän sukkeluudellaan vei voiton Caesarista ja herätti hänessä kateutta.
CASCA. Niin tottakin, ei sovi hän. DECIUS. Mut eikö Kajota muihin, paitse Caesariin? CASSIUS. Sep' oiva aatos! Minust' ei Antonius, Caesarin ystävä, sais Caesarista Elohon jäädä. Häijyn juoniniekan Hänestä saamme; tiedättehän, että, Jos keinojaan hän käyttää, meidät kaikki Tuhota saattaa hän. Sit' estääksemme Yht'aikaa kuolkoot Caesar ja Antonius.
Ja silloin varmaan hälle suomme okaan, Joll' ehdon tahdon voi hän turmaa tehdä. Suuruuden väärinkäytöst' on, jos tunto Eroittuu vallasta; ja Caesarista En, totta puhuin, juuri tiedä että Hänessä himo suuremp' ois kuin järki.
Mitä minä Caesarista, kun olen sinun luonasi ja kun minä saan katsella sinua. Olenkin jo ikävöinyt niin, etten enää viime öinä saanut unta. Monesti olen jo mennyt unenhorroksiin, mutta heräsin äkkiä siitä, että luulin sinun olevan vaarassa.
CAESAR. He, Caesarista: siitä, ett'ei silloin, Kun Pompejolta Sisilian veimme, Hän saanut osuuttansa; sitten sanoo Laivoja mulle lainanneensa, joit' ei Takaisin ole saanut; vihdoin mankuu, Ett' erotettu kolmimiehistöstä Lepidus on ja että tämän varat Me anastimme. AGRIPPA. Siihen vastattakoon.
Ja välittämättä Caesarista nousi hän tukemaan Vinitiusta ja päätti seurata häntä kotiin. Hän sääli häntä sydämensä pohjasta ja samalla häntä harmitti niin, että hän töin tuskin saattoi hillitä mielensä kun hän näki Caesarin smaragdin läpi tarkastavan Vinitiusta ja mielihyvällä tutkivan hänen tuskiaan, ehkäpä sitten kirjoittaakseen niistä pöyhkeitä säkeitä ja saadakseen yleisön kättentaputuksia.
Mutta kuolema tuotti heille vain uutta pelkoa eikä mitään hyvää, kun sensijaan tuo lygiläinen jättiläinen ja neito, joka kuin kukkanen oli viskattu vankilan olkiin, kulkivat sitä kohti riemulla, ikäänkuin olisivat kulkeneet onnen portteja kohti. Eräänä iltana tuli senaattori Scevinus tervehtimään Petroniusta ja puhui laajalti kovista ajoista, joissa he molemmat elivät, ja Caesarista.