Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
CASCA. Niin tottakin, ei sovi hän. DECIUS. Mut eikö Kajota muihin, paitse Caesariin? CASSIUS. Sep' oiva aatos! Minust' ei Antonius, Caesarin ystävä, sais Caesarista Elohon jäädä. Häijyn juoniniekan Hänestä saamme; tiedättehän, että, Jos keinojaan hän käyttää, meidät kaikki Tuhota saattaa hän. Sit' estääksemme Yht'aikaa kuolkoot Caesar ja Antonius.
CASCA. Yhtä hyvin voisin mennä hirteen kuin kertoa miten se kävi; pelkkää hullutusta kaikki, en pannut sitä merkille. Marcus Antonius, sen näin, tarjosi hänelle kruunun; ei se oikeastaan kruunukaan ollut, se oli tuollainen virve vaan; ja, niinkuin sanoin, työnsi hän sen luotaan kerran; mutta, kaikesta huolimatta, olisi hän, luullakseni, mielellään ottanut sen.
Mutta ne, jotka häntä ymmärsivät, hymyilivät toisillensa ja pudistivat päätään. Mitä minuun tulee, oli se mulle kreikankieltä. Saattaisin teille kertoa vielä muita uutisia: Marullon ja Flavion on suu tukittu, kun riistivät pois virveet Caesarin kuvapatsailta. Hyvästi nyt! Oli siellä vielä muutakin hullutusta, jos sitä vaan jaksaisin muistaa. CASSIUS. Tuletko luokseni illalliselle, Casca?
CASCA. Kuin? Etkö muass' ollut? Etkö? Mitä? BRUTUS. En kysyis silloin mit' on tapahtunna. CASCA. No niin, hänelle tarjottiin kruunu; ja kun se hänelle tarjottiin, työnsi hän sen luotaan kätensä selkäpuolella, näin; ja silloin kansa nosti riemuhuudon. BRUTUS. Mik' oli syynä toiseen riekkunaan? CASCA. He, sama asia. CASSIUS. Meluttiin kolmasti; mit' oli kolmas? CASCA. He, aina sama asia.
CASSIUS. Asian laidan kyllä Casca kertoo. CAESAR. Antonius! ANTONIUS. Caesar! CAESAR. Ma seurahani lihavia tahdon, Sileäpäitä, jotka yönsä nukkuu. Nälkäinen, ontto Cassion on katse: Hän liiaks miettii: moiset ovat vaaraks. ANTONIUS. Hänest' ei vaaraa, älkää peljätkö: Sävyisä hän on, jalo roomalainen. CAESAR. Lihavamp' olla sais! Vaan hänt' en pelkää.
CASCA. Niin, nähkääs, ennen kaatumistaan, kun hän huomasi roskaväen ihastuvan siitä, että hän kruunun hylkäsi, niin riisti hän auki nuttunsa ja tarjosi heille kurkkunsa poikki leikattavaksi. Jos minä en olisi miestä sanasta ottanut, jos vaan olisin ammattimies ollut, niin menisin vaikka elävään helvettiin noiden konnain kanssa. Ja sitten hän kaatui.
Ja mitä minuun tulee, en uskaltanut nauraa; pelkäsin, näet sen, suutani avata ja hengittää itseeni tuota pahaa ilmaa. CASSIUS. Vait! minä pyydän. Mitä? Caesar pyörtyi? CASCA. Niin, kaatui torille, valutti vaahtoa suustaan ja oli äänetön. BRUTUS. Se luultavaa on: häll' on kaatuvainen. CASSIUS. Ei, Caesarilla ei; vaan sulla, mulla Ja kelpo Cascalla on kaatuvainen.
Vavista tulee ihmisen ja peljätä, Kun suuret jumalat noin jylhät airuut Lähettää varoituksen merkiks meille. CASSIUS. Sin' olet tylsä, Casca; hengen hehku, Tuo roomalainen ele, sulta puuttuu, Tai sit' et käytä. Kalvas olet, pelkäät, Ja tuijottelet, ihmetyksiin vaivut, Kun näät näin oudon kiihkeänä taivaan.
CINNA. Sun, Casca, tulee ensin kättäs nostaa. CAESAR. Kaikk' onko valmiit? Mitä puutteit' auttaa Tuleepi Caesarin ja neuvoskunnan? METELLUS. Ylevä, mahtava ja suuri Caesar, Metellus istuimesi juureen laskee Sydämen nöyrän
Vaan se ei paljoa maksa; vaikka Caesar olisi heidän äitinsä kuoliaaksi pistänyt, eivät he olisi toisin tehneet. BRUTUS. Ja sittenkö noin synkkänä hän läksi? CASCA. Niin. CASSIUS. Sanoiko Cicero mitään? CASCA. Kyllä; hän puhui kreikankieltä. CASSIUS. Missä tarkoituksessa? CASCA. Niin, jospa minä sen voisin sanoa, niin en enää koskaan kehtaisi silmiisi katsoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät