United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka nyt? Mutta minä toivon myös, että siitä olette kiitollinen ettekä saata Annaa kerjäläisen tavalla majaani no, älkää peljätkö, minä en ole suinkaan häpeemätön!" "Kirja-Tiitsu! se on neuvo!" huusi Ojamylläri loistavin silmin. "Ja senkö ottaisit tehdäksesi?" "Miksi ei?" vastasi veijari, "suuni on jo kauan vettynyt tuon raittiin tytön tähden, kanan liha on aina kanan lihaa!"
Kirje oli ainoastaan neljän päivän vanha siis samaan aikaan lähetetty, kuin Nomteba oli ennustuksensa lausunut! sekä todisti suunnatonta nopeutta, jota Ula oli mahtanut käyttää; lähettämä-paikka näkyi olevan "Sirayon kraali". Sisältö oli seuraava: "Isä kultani! Olen täällä vankina, mutta älkää peljätkö että minulle mitään pahaa tapahtuisi.
ANTTI. Sinä et vielä tiedä, Topra, mitä täällä on tapahtunut. Ville on eronnut meistä. TOPRA-HEIKKI. Eronnut ? ANTTI. Ville on kuollut. Kylmä ruumis tuossa vaan on jäljellä. MATLENA. Kaikki surut yhtaikaa! TOPRA-HEIKKI. Kylmä ruumisko vuoteella, tuossa? MATLENA. Niin, Villen ruumis. Toinen metsässä. ANTTI. Tahdotteko katsoa? Elkää peljätkö. Ei hän tee pahaa kenellekään.
Mut älkää te pentuset peljätkö, jos kuinka sen kiiltävi hammas, kun Murresta vaan häntä muistuttaa, hän lauhkea on kuin lammas.» Näin hallit ne haasteli irvistäin, mut mennä ja uskoa heitä! Kuka koskaan koirilta rauhassa lie astunut arvon teitä? MERKILLIST
Mutta Koponenkaan, joka aina oli ilkkunut monikeinollisuudestaan, ei tätä nykyä ainoatakaan sopivaa neuvoa keksinyt. Jurri taas ei ajattelemaankaan kyennyt. Vihdoin lausui toinen metsästäjä. "Nytpä tiedän... Tässä ei muuta keinoa; minä annan sudelle lyijymarjan, niin on asia päätteessä; niin on mun tapani. Elkää peljätkö miehet.
Ne veivät multa mun iloni, nyt tahtovat surunkin viedä: »Sull' ei ole oikeutta surra, ei, ja nuori sa oot, se tiedä!» Ne syöksevät puukon sydämeen, ne pistävät silmähän okaan, ja sanovat: »Et sinä sortua saa ja et saa vaipua lokaan!» Ei, elkää peljätkö! Murru ma en. Se onni ois liian suuri. Eikä se lokahan vaivu se, joka loasta nousevi juuri,
Malttakaapas, minä autan teitä noin, rohkeutta vaan! älkää peljätkö mitään, vaikka niinkin hullusti kävisi, että vankivartianne tulisi takaisin. Kyllä me tuon lahonneen laivan pian upoksiin purjehtisimme." Donnerin näin puhuessa näki Vilho erään vaimon horjuen astuvan ylös tikapuita myöten. Hänen vaatteensa tulivat vallan homeelle.
Keveästi riensi nyt mamseli Nikander kutsumaan palomestaria, joka uskollisena virassaan yhä vielä oli palopaikalla. Ennenkuin hän tuli sisään, oli mamseli Nikander jo ennättänyt lohduttaa häntä. "Tulkaa, tulkaa vaan rohkeasti", puheli hän, "älkää peljätkö, hän on niin hyvä, voi sentään, kuinka hän on hyvä! Ei hän toru, ei hän toru!" Palomestari tuli ja pysähtyi tamburiin.
Vaan elkää toki kertoko minun sanoneen ... Minun kävi vaan niin ilkeäkseni se niitten ilveily, etten malta olla sanomatta." "Saatte olla huoletta etten kerro, jos heidän parissaan lienenkään; vaan luulen että pois ne toki minun laittavat." "Elkää peljätkö. Kiittävän kuului teitä töilleen tuo suuripartainen. Vaan sentähden kun olette talonpoika, aikoivat teidän kanssanne leikitellä.
Minä en ole se, joksi te minua luulette, jatkoi Dubrovskij, minä en ole ranskalainen De Forge minä olen Dubrovskij. Maria Kirilovna huudahti. Jumalan tähden, älkää peljätkö; teidän ei tarvitse peljätä minun nimeäni. Niin, minä olen se onneton, jolta isänne ryösti leivän ja jonka hän ajoi isänsä talostaan sekä pakotti rosvoamaan maanteillä.