Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Kun olivat jäännöksetkin siitä hiiden-kullasta menneet menoaan, ei minulla ollut muu neuvona, kuin tarjoominen Afrikan norsunluuta rahan sijasta, vaan täytyi minun ymmärrettävistä syistä joukosta valikoida kaikkein pienimmät norsunluut, jotta jaksaisin ne kantaa.
"Niinpä niinkin", vastasi Valtteri hiukan häpeissään. "En minä karhuakaan pelkäisi." "Taasko kehutaan!" sanoi Joonas. "Etkö muista, kuinka Mustia pakenit?" "Varmaan jää rahoja vielä sittekin", keskeytti Valtteri. "Tähteillä saisin ostaa rinkilöitä, mutta tuskin jaksaisin niitä syödä, ennenkuin kuivaisivat." "Parempi olisi ostaa uusi tupa torpparille, ja hänen vaimollensa lehmä", sanoi Joonas.
Puhu nyt minulle satu!« «Jos minä jaksaisin... No, avaa arkkuni, siellä on kuvapaperisi alla pikkuinen kirja, jonka Turussa palvellessani kadulta löysin. Siinä on paljo satuja; tuo se tänne!« Johannes totteli sukkelasti.
En tohtinut paljon syödä ... tuntuu niin raukasevan", sanoi hän. Toimitin hänet vuoteesen maata ja pian vaipui hän raukeaan uneen. Pari tuntia maattuaan, heräsi hän ikäänkuin jotakin säikähtäen ja alkoi kiireesti kömpimään ylös. "Kun jaksaisin nyt vaan kotiin", sanoi hän ylös päästyänsä.
Emäntä meni pihalle, mutta tuli takaisin pirttiin ja sanoi: »Heikkiä ei saa panna Mantan viereen. Muista hoitaa molempia. Ei saa antaa lasten itkeä, että menehtyvät!» »Jos minä vaan jaksaisin», uskalsin sanoa. »Kas tätä nyt! Joko taas laiskuus tapasi. Tämän kaikki kerron isällesi markkinoilla. Niin totisesti kerronkin», ja hän paiskasi oven kiinni.
"Niin, mutta minä en ole koskaan kilvoitellut sitä, kuinka paljon minä jaksaisin juoda, vaan olen aina tarkoittanut, kuinka vähimmällä aikaan tulisin", sanoi Jäykkälän isäntä ja siihen se puhe loppui. Näin iltaa viettäen tuli vieras kauhean puheliaaksi ja jo samana iltana tiedettiin Jäykkälässä, että vieras oli mahdottoman rikas mies.
»Liekö mennyt saunaan nukkumaan», murahti vaari minuun katsahtamatta. Epäluuloni kasvoi yhä, ja itsekseni päätin valvoa niin kauan kuin väsymykseltäni jaksaisin sekä herättää sitten kaikessa hiljaisuudessa yhden miehistä valvomaan sijastani. Mutta koetellakseni vaaria asetuin itsekin pitkäkseni penkille ja sijoitin miekkani sekä molemmat pistoolit vierelleni.
"Totta kentiesi nyt puhut, alamittainen!" vastasi Yrjö, leppyneenä siitä nöyryydestä, jolla Jussi puhui, "vaikkapa olisitkin lopen pikkuinen kelpomieheksi, mitä sitte?" "Niin! miten minä raukka jaksaisin hankkia niin paljon rahaa, koska olet näin kovaluontoinen, metsä-vouti".
Ja miten pikku asioista alkoi nyt kehittyä suuren asian juoni! Tuskin sitä itsekään jaksaisin uskoa, jos en olisi elänyt ja kokenut. Kerron sitä nyt tässä: Elämässäni oli alkanut jonkunlainen uusi aika. Sielussani oli jotain kirkasta, kepeää. Taivaan sini näytti heleämmältä.
Vaikka minä tietäisinkin, että minun tämän päivän työni ja sanani huomenna olisi unohdettu, niin minun sittenkin pitäisi huutaa kaikin voimin, tehdä työtä, niin kauvan kuin jaksaisin kättäni liikuttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät