Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Hän puhui minulle kahdenkesken, että nyt alkoi asia olla aiwan auttamattomissa. 'Jos kuinkakin olisit kotona juowuksissa', sanoi hän, 'niin minä jaksaisin sen wielä kenties kärsiä, mutta kun asia on jo niin laajana, että ihmisillä on siitä puheenainetta, niin silloin on jo miehen kunnia ja arwo ja rauha minun rinnastani mennyt'.
"Kun tulin tytärtäsi, pikku Katria, kosimaan, niin sanoit, että pitäisit minua kelpomiehenä ja että saisin hempukan kohta, kun voisin näyttää sinulle kaksisataa hopeataalaria, jotta jaksaisin ostaa sen pienen talon tuolla myllyn lähellä".
"Hän poimii kukkia kuni Göthe," selitti kreivi Vasili. "Jotk' ovat kastellut sydänverellä," vastas Olga. "Itkeekö hän? kysyi André." "Ei," vastas kreivi Vasili. "Jospa minä vaan yhden ainoan kerran jaksaisin pusertaa jonkunkaan kyyneleen näist' ylpeistä silmistä!" huudahti André kiihkeästi. "Sit' et koskaan voi," makuutti kreivi Vasili.
Minusta on tuntunut kuin jaksaisin entistä paremmin. Sitä en voi kieltää. Sinä tosiaankin olet päässyt entistä paremmalle tuulelle. Mutta voisihan Ei, ei! Elä ensinkään etsi muita syitä! Tunnusta vaan, että pahahenki, jolle ihmiset niin usein vikojansa syytävät, on minusta paennut koko joukon vähemmäksi. Ja lähestypä tukkaani!
Läksin ulos kävelemään, että tuntuisiko siltä, että jaksaisin kävellä sen puolen peninkulman taipaleen, mikä oli matkaa likimäiseen taloon. Pääni oli tohjona, ruumiini tönkelä. Lähdin kumminkin, kun kuulin olevan hyvän matkan. Räntäsade oli jo lakannut, päivän valkeuksen puoli oli jo aivan poudassa, aamuruskon hohto leimusi taivaan rannalla.
Mitäs minä nyt enää, mutta toista se oli silloin nuorra miessä ollessa ...Ja Matti kertoi kiiluvin silmin saman kertomuksensa, jonka joka kerta ennenkin oli jyväin maksussa kertonut. Vaan mitäpä nyt enää jaksaisin, vanha mies ... ei minusta enää ryypyn tienaajaksikaan. Ja eikö se Liisa siitä pitäen Mattiin mielistynyt? sanoi pehtori, joka ei ollut yskää ymmärtävinään. Mitähän lie tehnyt.
Kummankin kannettava oli jotenkin raskas. Se näkyi. He olivat uhalla ottaneet kantaaksensa kuormansa. Matka ei ollut pitkä, vaan sittenkin oli kummallakin liiaksi. "Kunpa vain jaksaisin väen luokse", huokahutti Severin, "kylläpä sitte pian helppo tulisi." Samaa ajatteli Mari. Mutta hän ei siitä asiasta lausunut mitään. Emäntä oli tarjonnut hänelle apua, vaan hän oli kieltäynyt ottamasta.
Siitä minä jo olen kirjoittanut ja lähettänyt tämän tapellin muutamille ulkomaalaisille. Sitte ehkä jaksaisin painattaa dosenttiväitöksen ja päästä puutteen kiusasta irti. Sinuun nyt suomalaisuuden vastustajat semmoisesta puolustuskirjoituksesta eivät suinkaan voine vihastua. Toivon siis, että lähetät sen ja olen aina totinen veljyesi D. E. D. Europaeus. Lönnrotille. Jalo Veljyeni!
Täällä oli portin edessä tavaton vilinä samallaisia hiljaisia sivilimiehiä, jotka tulivat ja menivät, tulivat ja menivät. Kerttu ajatteli: Jospa vaan pääsisin niin pitkälle, että antaisivat tulla vankikopin oven taakse, niin minä huutaisin sille raukalle niin kovaa kuin jaksaisin: ole rauhassa, lapset ovat tallella!
Minä tahdon edes hetken lämmitellä sen muiston ääressä, jonka sain, kun rinnallasi kuljin, lämmitellä siinä kuin mieron väräjävä lapsi toisten lämpimän lieden luona. Ensin luulin, että tuon hetken elähdyttämänä jaksaisin kulkea vaikka matkan päähän. Se kerta oli oikeastaan ensimmäinen, jolloin rohkenin uskoa, että ehkä minäkin voisin elämässä onnellisesti suoriutua.
Päivän Sana
Muut Etsivät