Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Taitaa olla jyväin maksussa, kosk' on säkkejä reessä ... sano, että tulee ulko-oven kautta. Rovasti istuutuu keinutuoliinsa, panee piippunsa lattialle pöydän jalkaa vasten pystyyn ja rupeaa juomaan kahviansa. Mutta aina hän vähän väliin ojentautuu taapäin, jotta näkisi harakan ja Matin hevosen. Eipä se nyt uskallakaan enää...
Rudolf sai puolestaan vähäisen lykkäysaikaa vuokran maksussa, koska hänen isänsä oli takuussa siitä, sillä tiedettiin, että ukko Ivarssonilla, vaikka hän jo oli antanut kauniit rahat poikansa puolesta, kuitenkin vielä oli kylläksi jälellä lunastaakseen tämänkin sitoumuksen. Kaupunkitalo ilmoitettiin myytäväksi.
Hän oli ahkera mies ja piti tarkan huolen kaikista taloudellisista toimista. Hän oli ensimäinen weron maksussa, wiimeinen kapakassa. Hän soi mielellään wieraanwaraa; woimallista ruokaa, selwää leipää ja ruokaryyppyä ei puuttunut koskaan talosta, jos joku sattui käymään.
Ainoastaan teestä oli vielä tulli nostettava, mutta nimeksi vain sillä siirtokuntain piti muka ainakin periaattessa tunnustaa emämaan veroitusoikeus ja niin vähäpätöinen, ett'ei se maksussa merkinnyt mitään. Päin vastoin saivat tuontimiehet Londonissa niin suuria helpoituksia teekaupassaan, että Amerikalaiset itse teossa voivat ostaa heidän teetänsä huokeammalla kuin kenkään muu.
Isäntä nousi seisalleen, katsoi Kaisaa silmiin ja sanoi että "entäs sekin kuusi sataa, eikös sinua huoleta?" "Ei yhtään. Mitä tuo kuusi sataa, kun olisi kuusi tuhattakaan. Enemmän ne ovat vielä maksussa ja silloin on hyvä luottaa siihen, että kyllä tolho toista kasvattaa. Vuoden, parin päästä ne ovat sen kauniisti takaisin maksaneet korkorahoilla."
»Aivan niin», myönsi Latun emäntä. »Hyvin oli meilläkin tuumimista, kun oli taas tänä kesänä lyhennettävä Lindbomille velkaa, joka otettiin tämä talo ostaissa, ja samalla olivat verot suoritettavina ja sen lisäksi muut tarpeet. Meitä isän kanssa jo mietitytti. Ei enää olisi viitsitty pyytää lykkäystä maksussa, kun jo kerran ennen oli pyydetty.
Mitäs minä nyt enää, mutta toista se oli silloin nuorra miessä ollessa ...Ja Matti kertoi kiiluvin silmin saman kertomuksensa, jonka joka kerta ennenkin oli jyväin maksussa kertonut. Vaan mitäpä nyt enää jaksaisin, vanha mies ... ei minusta enää ryypyn tienaajaksikaan. Ja eikö se Liisa siitä pitäen Mattiin mielistynyt? sanoi pehtori, joka ei ollut yskää ymmärtävinään. Mitähän lie tehnyt.
Ei asu vapauden voima täällä kivikkoharjanteella, ei ole ajat näissä kylissä runontekoaikoja. Pois siis täältäkin se, joka onnen iloa ja vapauden valoa ihmisten joukosta löytää toivoo. Pois täältä väsymyksen harmaalta soramäeltä, missä laululle ei aikaa löydy, missä jänteet ja jäsenet, sormet ja varpaat, aivot ja ajatukset kaikki veron maksussa työskentelevät, niinkuin kone, joka puuttuu henkeä.
Vai on kaksikymmentä raatia pakkasta? Eilen oli kolmekymmentä. Vai oli eilen kolmekymmentä. Kotoapäinkö se Matti ajelee? Kotoapäinpä sitä olisin minä arentijyväin maksussa, jos rovastin kävisi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi, mutta eilen sanoi Liisa: »Mene nyt huomenna arentijyvät viemään ... rovasti saattaa luulla, ettet ehkä maksakaan » Ennättääpähän nuo vielä
Päivän Sana
Muut Etsivät