Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sen vuoksi olen päättänyt lahjoittaa tuolla kirkon luona olevat huoneeni pitäjän kansakoululle. ROUVA. Todellakin! Voi minä kiitän teitä edeltäkäsin sekä omasta että kuntalaisten puolesta. HANNA. Tietääkö kanttori tästä lahjasta mitään? ASSESSORI. Hänelle olen siitä jo kertonut, mutta miksi sitä kysytte? HANNA. Muutoin vaan. ROUVA. Lapsi parka! ASSESSORI. Itkeekö neiti Sommar?
Ollessaan toisten seurassa näyttää hän hilpeältä ja iloiselta, semminkin kun nuori Aadolf herra on saapuvilla, mutta iltasilla kammarissaan yksin ollessaan ... niin voi, minä en saata kertoa, mitenkä surullinen hän silloin on... Itkeekö hän, Hanna? Ei hän itke, sillä hänen silmänsä ovat niin surulliset, etteivät ne saata itkeä.
OCTAVIA. Korvaasi sen kuiskaan. ANTONIUS. Sydäntä eipä tahdo kieli kuulla. Ja kielt' ei ohjata voi sydän; noin se Utu joutsenenkin tulvavesill' uipi, Kallistumatta puoleen taikka toiseen. Itkeekö Caesar? AGRIPPA. Otsassa on piirto. ENOBARBUS. Se oisi paha merkki hevosessa, Mut hän on toki mies. AGRIPPA. Kas, Enobarbus, Antonius milt'ei ulvoi, nähdessänsä Caesarin surmattuna; ja hän itki.
NEITSY JANNE. Minä olen sinun ja sinä olet minun ja meidän on maa ja taivas! Ja yhdeksi merkiksi panen minä sinulle tämän rahan rintaasi: ihmissydämen pelastamisesta. Kaikki muut ovat onnellisia... NEITSY JANNE. Ka, itkeekö tuo Elviira? ELVIIRA. Tytöt ovat kaikki NEITSY JANNE. Tytöt ovat kaikki? Sittenhän sinulla vasta olisi syytä itkeä, jos pojat olisivat kaikki.
Alma kääntyi, ikäänkuin aikoisi hän vielä puhua, mutta se kuitenkin jäi sikseen. John meni kamariinsa. Illalla tuli Alma sinne käsitöineen. John kirjoitti; Alma vaikeni, mutta katsoi tavan takaa käsityöstään äkkiä ylös ja kuunteli. »Itkeekö Helmi, vai ?» kysyi John hymyillen. »Ei, ilman minä . Siellä soittaa joku», lisäsi hän samassa ja heitti työnsä syrjään. »Ettei vaan tulisi vieraita.
Poika kuitenkaan ei sanallakaan valittanut, hiljaisesti ja nöyrästi otti hän lumen kädestäni ja rupesi sillä hieromaan sekä käsiänsä että jalkojansa ja korvanlehtiänsä kuin myös nenäänsä. Hänen silmissään näin silloin jotakin kirkasta, juuri kuin vesi olisi niissä kiiltänyt. Mutta kun kysyin häneltä, itkeekö hän, vastasi poika: En minä juuri kehtaa itkeä, eikä paljoakaan puutu.
"Hän poimii kukkia kuni Göthe," selitti kreivi Vasili. "Jotk' ovat kastellut sydänverellä," vastas Olga. "Itkeekö hän? kysyi André." "Ei," vastas kreivi Vasili. "Jospa minä vaan yhden ainoan kerran jaksaisin pusertaa jonkunkaan kyyneleen näist' ylpeistä silmistä!" huudahti André kiihkeästi. "Sit' et koskaan voi," makuutti kreivi Vasili.
Hän vaati täysin valmista, selvää seurausta, eikä hän tahtonut odottaa, "Itkeekö hän?" kysyi André. "Ei," vastas kreivi Vasili, "hän ei itke koskaan". "En, minä en itke koskaan," ajatteli Olga, jok' oli kuullut heidän keskustelunsa, "minä en itke koskaan." Sydämen syvä suru, joka kiristää aina epäilykseen asti, ei voi saada kyyneleitä. "Miks elämme, hän ja minä?
Päivän Sana
Muut Etsivät