United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sulje silmäsi ja minä kuiskaan sen sinun korvaasi: jää tänne aamunkoittoon asti! GRANSKOG: Minulla ei ole tahtoa enää. KERTTU: Niinpä olen minä sinun tahtosi, istu ja iloitse! Tahdotko sinä viiniä? Se on myrkytettyä, mutta mitä se tekee. Rakkaus on myrkyttänyt meidät, miksemme voisi me myrkyttää rakkautta! Huomenna tahi ylihuomenna, kerran me kuolemme kuitenkin.
Esteri oli tyyni, forstmestarin mielestä niin tyyni, että näytti suorastaan tahtovan häntä, isäänsä, ärsyttää. Siinä oli nyt Esterin pelin heikkous! Lempeällä äänellä ja asettuen niin isälliselle kannalle, että itse heltyi siitä, sanoi forstmestari: »Sanopa, lapseni, rehellisesti, kuka korvaasi nyt tällä hetkellä kuiskuttaa.» Esteri katsoi forstmestaria hetken aikaa ja vastasi: »
Sitte minä otan meidän maitoleilimme, jota olen pitänyt jo kotvan tulen ääressä. 'Mitenkäs nyt käy? sanoo joku miehistä kaikki odottaen katsomaan. 'Saamme nyt tehdä kristillistä tasajakoa, ellei neiti tahdo maidotta olla', sanon minä vakavasti ja olen supattavinani jotakin sinun korvaasi. Sinä nyökäytät, otat astian ja ryyppäät sen suusta ja ojennat sen sitte minulle.
Tunnenko minä sen herran? ALLI: Tunnet hyvinkin. KERTTU: Onko se insinööri Borg? ALLI: Ei. KERTTU: Tahi maisteri Lumme? ALLI: Ei, et sinä arvaa. KERTTU: Niinpä annan olla arvaamatta. En minä ole utelias. ALLI: Minä kuiskaan sen sinun korvaasi. KERTTU: Kuiskaa! ALLI: Arkkitehti Granskog. KERTTU: Hän! ALLI: Niin. Lankosi. KERTTU: Onko hän palannut ulkomailta? ALLI: On. Jo kuukausi sitten.
Vaan muista, että sydämesi ja kaikki omasi on minun... Kenenkä sitten olet sydämesi luvannut, ja miksi olet niin vakuutettu minun suostumuksestani? Ymmärtääkseni mahtanee olla jollekulle reippaalle herralle, joka on kaikellaisia hulluuksia korvaasi kuiskannut." Nämät sanat saattoivat Annan vapisemaan; isänsä ei ollut koskaan ennen häntä näin nuhtelevalla äänellä puhutellut.
Silloin kysyi se, joka oli puussa ollut: "kuulehan, sanopas minulle, mitä karhu kuiskasi sinun korvaasi". Toinen vastasi: "Kaikkea sitä minä en ymmärtänyt; mutta yhden seikan se oikein selvästi mörähti minun oikeaan korvaani, nimittäin: 'älä myö karhun taljaa ennenkuin olet saanut itse karhun'. Ja vasempaan korvaani se kuiskasi: 'Se, joka hädässä jättää ystävänsä, on huono mies'".
HOMSANTUU. Mummolta ja enolta, jotka nukkuvat tuolla ladossa. Heidän seurassaan meidän kaiketikin tulisi vaeltaa. RISTO. Helkkarissa! Vai on siellä ladossa ihmisiä. Puhutaan sitten hiljaa. Tule istumaan tuonne puun juurelle, Kerttu, niin saamme jutella, tuonne vähän kauemmaksi. HOMSANTUU. Miksi juuri sinne. Onhan tässäkin yhtä hyvä. RISTO. Ei, tule tuonne, niin supatan jotakin korvaasi.
Maailmassa käy salainen kuiske ihmishengen vapaudesta. MAUNU TAVAST: Sinä et ole noille äänille korvaasi kallistanut? OLAVI: En. Sillä ihminen on vapaa vain Jumalassa. Niin, kuuleepa siellä täällä Europan etevimmissä yliopistoissa jo suorastaan vastustettavan paavin maallista auktoriteettia ja sanottavan, että raamattua olisi kansan kielellä kirkoissa opetettava.
Kyllä minun täytyy, koska minä sitä varten tulinkin, että kaikki kertoisin ja minun sitte olisi helpompi. Minä olen ikävöinyt sinua niin kauheasti, enkä minä ymmärrä kuinka minä olen jaksanut tähän saakka elää! Olavi, Olavi, älä katso sillälailla, minä vaan kuiskaan sen hiljaa sinun korvaasi... Minua ovat pahat ajatukset vaivanneet.
Hän hengitti syvään ja kasvonsa punottivat. "Mikä perkele on tuota korvaasi kuiskuttanut?" huusi hän lyöden nyrkkinsä pöytään, "sillä perkeleen sanoja sinä puhut, itsestäsi et tuota puhu. Minä tiedän varsin hyvin mitä maailma voipi sinulle tarjota, sentähden luulin että sinulla olisi kyllin Jumalassa. Mutta sa heität nyt hänet luotasi, tahtoen ulos syntiin ja hairahduksiin.