Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
»Ole sinä vaiti, venskalainen», vastasi Mikki, »taikka mene pois venskas kanssa.» Näin sanottuaan alkoi hän suomea puhua, koska hän tätäkin osasi. Hän oli Kokkolan pitäjästä, ja siellä kyllä suomeakin osataan. Mikki vei Lyylin nisuleivänmyyjän luo ja osti hänelle rinkilöitä. Kokkolainen tahtoi myös ostaa hänelle makeisia, mutta Lyyli ei ottanut vastaan.
Mutta kun vartia tulee ottamaan vihkoa takaisin, pyyhkii hän lyijykynällä yli tuon vesirinkilätilaukseni ja posmittaa jotakin, josta minä en ymmärrä tämän taivaallista. Ostokset suorittaa erikoinen vartia ja ne jaetaan vangeille seuraavana tiistaina. Saan silloin kaikki muut tilaukseni, paitsi noita rinkilöitä.
Ostettuaan munia, naulan rinkilöitä, kalaa ja tuoretta vehnäleipää, asetteli Maslova näitä säkkiin, sillaikaa kuin Maria Pavlovna maksoi kauppiaille. Samassa syntyi vankien keskellä liikettä. Kaikki hiljeni, ja ihmiset alkoivat asettua riviin. Upseeri ilmestyi ja antoi viimeisiä määräyksiänsä ennen lähtöä.
Seuraavassa hetkessä olivat kaikki antaneet osan eväistään, toiset enemmän, toiset vähemmän pienelle raajarikolle, ja kun isä tuli takaisin köyhän muijan seuraamana, niin Gerda laski kaikkityyni, mitä olivat koonneet, muijan vyöliinaan, sekä vielä lisäksi piparkaakkuja ja rinkilöitä, joita oli runsas vara heidän laukuissaan.
Vanhat puheenparret uudistettiin ja vanhat tuttavat esitettiin uudestaan. «Tunnetko enää matami Folettea? Se on vastikään korjattu. Saako hän kunnian antaa sinulle kupillisen? Tuo on entinen tähdikäs kuppisi! Se saatiin matami Foletten kanssa pelastetuksi tulipalosta, ja tuo pieni ruusunuppuinen kuppi tuossa on aiottu pikku Elisellemme. Sinun täytyy toki maistaa näitä rinkilöitä!
Uuni oli palanut loppuun ja lämminnyt, tee oli saatu kiehumaan ja kaadettiin laseihin ja ruukkuihin, ja vaalistettiin maidolla, esillä oli rinkilöitä, tuoretta hiiva- ja vehnäleipää, koviksi keitettyjä munia, voita ja vasikan pää ja jalat. Kaikki siirtyivät lavitsan ääreen, jota nyt käytettiin pöytänä, ja juotiin ja syötiin ja juteltiin. Rantseva istui laatikon päällä kaataen teetä.
"Niinpä niinkin", vastasi Valtteri hiukan häpeissään. "En minä karhuakaan pelkäisi." "Taasko kehutaan!" sanoi Joonas. "Etkö muista, kuinka Mustia pakenit?" "Varmaan jää rahoja vielä sittekin", keskeytti Valtteri. "Tähteillä saisin ostaa rinkilöitä, mutta tuskin jaksaisin niitä syödä, ennenkuin kuivaisivat." "Parempi olisi ostaa uusi tupa torpparille, ja hänen vaimollensa lehmä", sanoi Joonas.
Vai niin ... nyt olen minä jutellut kertomukseni ja minusta tulisi teidän nyt kertoa jotakin. Minä en tiedä mitään, sanoi Maria, sillä äiti ei puhu mitään, ja piikojen kertomuksia minä en koskaan kuuntele. No niin, sen minä voin uskoa; joka juoksee keittiössä ja aitassa ja auttaa rinkilöitä leipoessa ja kaikkea sellaista, sillä ei ole aikaa oppia mitään hauskaa. No, eikös sitäkin tarvita!
Päivän Sana
Muut Etsivät