United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen mies enkä pelkää kuolemaa. Sanokaa siis suoraan, montako tuntia saan vielä elää? Jos herra kreivi välttämättömästi tahtoo sen tietää, vastasi tohtori, niin täytyy minun tunnustaa, että tulehdus lisääntyy. Tunnin kuluttua te alatte houria, ettekä siitä enää virkoa. Jos tahdotte notarion kirjoittamaan viimeistä tahtoanne, niin täytyy sen tapahtua pian.
Ja hymyillen hän jatkoi: »Olen ollut huomaavinani, että tytöt mielellään leikkivät poikaa. Arvelin jotakin tuon tapaista minäkin, että Laura tahtoo näytellä Veli Erkkiä. Kysymys on silloin, miten käy Kirstin. Eikö hän virkoa kuolleista? Minä olen niin utelias näkemään, että menen Lauran kanssa ostamaan tuon hatun. Tahi: ei!
Ei nuoruus ole miehuuteni surma Ei urhotöille vanhat virkoa. Oi lapseni, oi armas Anttiseni! Tahdotko surman suuhun rynnätä? Vaan säästä, säästä itseäs ja meitä, Tok vältä vaarat, kestä kiusaukset Ja onnettomuus estä oviltamme. Pois elämästäni pelkojen peikot, Teitä en kammoa, en vapise! Teitä pelätköhön horjuvat, heikot, Elämän vaivoja en pakene.
Tuli tuoni kukan luokse, Kalma luokse kaunokaisen, Kuiski syksyn kukkaselle, Huoliansa huokaavalle, Vanhalle, vapisevalle: "Vaivu pois jo vanha kukka, Muutu mullaksi, murene! Ei elossa enää sulla Lie ees virkoa vähäistä: Teit jo heelmäsi, teräsi, Vanhuuttaskin jo vapiset".
Se tähkä, jonka epäilyksen rakeet löi maahan, virkoa ei elohon. epätoivoon puhjeten. Me kaksi, Svanhild Turha toivo heitä; valhetta kylvät, korjaat kyyneleitä. Sa sanot muut? Sa etkö uskone, ett' aatelleet on muutkin niinkuin me, *mies* että salamoita uhmaa kyllä, hänt' ettei myrsky koskaan maahan lyö, hänt' ettei taivaanrannan longat yllä, ne vaikka raivoais kuin raju-yö?
Mustalaisnaisen kallis silkkihame oli rypistynyt ja hänen pitkät, kultakampojen kytkeistä irtautuneet hiuksensa kiertyivät mitä suurimmassa epäjärjestyksessä hänen kasvojensa ja hartioittensa ympäri. Rakas Karl Gustaf, puheli hän, nojautuen hänen puoleensa; virkoa ... herää, voi herää!... Taivas! Jolanta! Jolanta! sammalsi kreivi huumauksissaan. Hän elää!
MATLENA. Ehkä oli Villen kuolemaksi tuo huuto. Kovin hän onkin käynyt huonon-näköiseksi siitä, kun viimeksi täällä kävin, vaikka ei ole monta päivää kulunut. Nyt sen vasta huomaan. SILJA. Sairaat ovat aina iltasilla heikompia. MATLENA. Mutta hän on laihtunut ja käynyt niin kalmankarvaiseksi. Kuule, ei tuo poika enää elämään virkoa. SILJA. Niinkö luulet? Voi, en minä antaisi hänen kuolla.