Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Hän oli Jumala, hän, sanoi tyttö, mutta te ... te!... Albert Kron, te olette enemmän kuin ihminen... Te olette enkeli!... Puhjeten kyyneliin tyttö ojensi kauniit käsivartensa häntä kohti, ikäänkuin hän olisi tahtonut vaipua hänen syliinsä.
Virkki, mut vimmoissaan löi vankkoja reisiä vasten Ares kämmeniään, valitukseen puhjeten lausui: "
Oi, hän ei ole koskaan rakastanutkaan minua. Tuo kopea, hän on surkuttelevinaan ja säälivinään minua. Ei, se ei ole oikea sana. En osaa sitä selittää." Ja puhjeten itkuun hän kätki päänsä äidin rinnoille. "Mitä on tapahtunut, Camilla?" kysyi Cethegus.
Se tähkä, jonka epäilyksen rakeet löi maahan, virkoa ei elohon. epätoivoon puhjeten. Me kaksi, Svanhild Turha toivo heitä; valhetta kylvät, korjaat kyyneleitä. Sa sanot muut? Sa etkö uskone, ett' aatelleet on muutkin niinkuin me, *mies* että salamoita uhmaa kyllä, hänt' ettei myrsky koskaan maahan lyö, hänt' ettei taivaanrannan longat yllä, ne vaikka raivoais kuin raju-yö?
Noin kun taistelivat kera iliolaisten akhaijit muurin luona, mut ei merinopsien laivojen vielä, vain majass' Eurypylon jalo Patroklos yhä istui, haasteli rohkaisten sekä voiteeks yrttejä hieroi haavaan tuskaisaan, kivun tuiman viihtelijöitä. 394 Mutta kun muuria kohti jo karkasi nyt väki Troian, danaolaisten kesken myös pako parkuva alkoi, niin jopa tuskan toi näky tuo, ja hän kämmeniänsä reisiin löi sekä noin valitukseen puhjeten virkkoi: "Jäädä en, Eurypylos, voi kauemmin sinun luokses, vaikk' ois tarpeen, sill' ylen tuimana ottelo riehuu.
Hän kenties pohjalle tälle *kaiken* luo, mut hukkaan tään ainoon kortin varassa *se* vajoaa, kun elon myrskyssä tuo pohja hajoaa, kun aika kalman leiman painaa kukkaan. puhjeten puhumaan itsensä unohtaen. Se mahdotonta on! katsoo merkitsevästi häneen. Niin aattelin myös nuorena. Ma muinoin rakastin erästä; eros tiemme. Sorja muistossa hän oli; muttei eilen tässä puistossa. Eilenkö?
Kansan ylin kerros, se kerros, jossa kerätty henkinen rikkaus herää toimivaksi, jossa unhotukseen vaipuneiden sukupolvien ja nykyisen näkymättömissä työskentelevän kansapohjan yhteinen henkinen ja aineellinen voimasäästö kuin polttopisteessään sykähtelee ja kukoistaa puhjeten voiman kukkurassaan itsenäisiksi hengen teoiksikin, kuuluu yhtä kiinteästi ja välittömästi kansaan kuin mikä salaisin, pohjaisin solu hyvänsä kansaelimistössä; on voimassaan kansansa voimaa, teoissaan kansansa tekoja, loistossaan kansansa loistoa, kukoistuksessaan kansansa kukoistusta.
Mutta Akhilleus itkuun puhjeten istuutui meren vaahtisen ääreen, kaihtaen kumppanejaan, meren siintoon katseli tummaan, näin, kädet kurkottain rukoukseen, huus emoansa: "Oi emo, koska ma niin lyhykäisen sain elon arvan, kunnian kuulun Olympon Zeus jylykorkea mulle ois toki suova; mut ei hän rahtuakaan sitä suo nyt.
Puhjeten kyyneliin hän poistui pää painuksissa ja polvet notkahdellen ajoneuvojen luo, joihin hän nousi ja istui levottomana odottavan eukon viereen. Albert Kron! pyysi Julia, Stiina-muorin ohjatessa hevosta kärryineen kääntymään, olkaa häntä kohtaan sääliväinen ja lempeä ... älkää unohtako, että hänellä onnettomalla on vielä onnettomampi tytär!
Niin minut myös, sama kosk' on kaikkien kohtalo mulla, surma on sortava, vaan jalon maineen saada nyt aion. Lie moni dardanotar sekä troiatar puuhkearinta pyyhkivä kyyneliään, vesivirtoja viehkeän posken, nyt käsin kaksin pois, valitukseen puhjeten vaisuun. Kamppailusta he saa tuta kauan mun lepäelleen. Estelemään älä käy, emo armas; et voi sitä estää!"
Päivän Sana
Muut Etsivät