Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Pöndinen on suurempi minua.» Kunnia hänelle! ja Pietiläisellekin hän Pöndisen uskon suuruudesta todisti: »Pöndisen usko on niinkuin iso rautaharkko... Syvimmänkin syvyyden pohjaan se vajoaa ja mitattavat asiat selviksi perää.» Ja tämä hänen totisen kristityn nöyryytensä ja uskollisuutensa mestariansa kohtaan, miellytti uskovaisia. Monet uskoivatkin siis Sakariin jo ennen sen ensimäistä saarnaa.
"Minusta tuntuu, että tänä aikana, jolloin vanha maailma vajoaa kamalasti taistellen ja uusi kohoaa myrskyn tavoin, jolloin mädäntyneen pakanuuden kaikki himot yhtyvät barbaarien hurjuuteen, jolloin hekuma, lihanhimo ja verinen väkivalta täyttää sekä itä- että länsimaat, on hyvä perustaa kauas maailman melusta turvapaikkoja, joissa köyhyys, puhtaus ja nöyryys asuvat."
Se, joka missä asiassa se tapahtuneekin, vajoaa tuskan ja sairauden valtaan, miettiköön tarkoin tilaansa. Hänen tulee tietää, ettei hän tähän saakka ole saanut mitään hyvää aikaan vaan päinvastoin pahaa; hän voi vielä kääntyä hyvälle tielle, vaikkei se olekaan helppoa. XXIX. Terveys on sanomattoman tärkeä seikka sekä omistajalleen että muille.
Jos siis, poikani, tahdot että suojelus enkelisi pyhän kirjan lehteen kirjoittaa siunatun nimen, niin karta sitä aistien myrkkyä jonka haju hurmaa sielusi. Ei Jumala tahdo sydäntä jonka maailma on tahronut. Tämä ruumis on vaan hauta; onnellinen se joka vapauttaa hänensä siitä ja kokonansa vajoaa iäiseen rakkauteen. Elää Jumalassa, se on kuolla; kuolla Jumalaan, se on elää!"
Mut nuoruus rientävi tietään, Kaipausta se jättää vain, Pois häipyvi lemmen into Pian muistona ruskottain. Tätä laulajatar kuvatessaan Taas ääntähän vaijentaa, Värähdellen se kaihoa kertoo, Kunis heikkona pois vajoaa. Ja kun ukkonen äkkiä puhkee Nyt suosio irralleen: Alttiiksi hän tunteen kielet Oli saattanut laululleen.
Olkoon, minä rohkaisin miehiäni, me tulimme lähemmäksi prikiä, joka aloitti tuiman muskettitulen meitä vastaan, mutta me lähenimme sittenkin. Puolentoista kaapelinmitan päässä he tervehtivät meitä peräkanuunoillaan, sattumalaukaus särkee oikeanpuolisen veneen niin pahasti, että se vajoaa ja... Vanloon kasvot synkistyivät. Menikö meiltä miehiä? kysyi hän.
Huomaamatta pääsi nyt huokaus hänen rinnastaan, ja hän puheli itsekseen: Komeus, joka katoaa, valta, joka horjuu, suuruus, joka vajoaa! Vielä muutamia lyhyitä, katoavia vuosia, ja tämä suuri vuosisata on loppunut, sen teot kadonneet ja sen urotyöt elävät ainoastaan taruissa.
Tuo ankara mielenliikutus on kutsunut vapauttajaksi unen, joka muutamiksi tunneiksi antaa hänen unehuttaa ruumiin ja sielun viheliäisyyden, mihin hän yhä syvemmälle vajoaa. Hän uneksii, ja siinä suhteessa muistuttaa hänen unensa todellisuutta, että hän on olevinansa pimeässä, kolkossa vankihuoneessa.
Hän kenties pohjalle tälle *kaiken* luo, mut hukkaan tään ainoon kortin varassa *se* vajoaa, kun elon myrskyssä tuo pohja hajoaa, kun aika kalman leiman painaa kukkaan. puhjeten puhumaan itsensä unohtaen. Se mahdotonta on! katsoo merkitsevästi häneen. Niin aattelin myös nuorena. Ma muinoin rakastin erästä; eros tiemme. Sorja muistossa hän oli; muttei eilen tässä puistossa. Eilenkö?
Sillä suuri, pimeä huone täyttyy hänen mielestään hirvittävillä aaveilla ja kauheilla kummituksilla. Kun hän ei voi kuluttaa aikaansa lukemisella eikä leikeillä, vajoaa hän sellaiseen voipumistilaan, joka tekee Frédériquen kovin levottomaksi. »Tunnetko sinä kipua?» kysyy äiti alinomaa. »En, mutta minulla on niin ikävä», vastaa poika raukealla äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät