Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hän oli hyvin nuori mies, siivon ja vakavan näköinen, sangen kaino ja vaatimaton, mutta muuten miellyttävän näköinen. Hän ei juuri ensinkään ottanut osaa puheluun ja vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin lyhyesti ja karttavasti.
"Ja minä tiedän, että sinäkin voit tehdä samanlaisen uhrauksen kuin tuo vaatimaton mies, onneton kuninkaanne." "Toivoakseni voisin sen tehdä tarvittaessa. "Mutta onneksi on se tarpeetonta. "En tarvitse vierasta apua. "Katsele ympärillesi tai oikeammin, katsele maailmaa näiden luostarimuurien yli. "Tämä valtakunta ei ole koskaan kukoistanut niin kuin nyt.
Kuinka erilaisilta näytti tuo prinssin suosiossa oleva, kunnianhimoissaan korkealle pyrkivä hovilainen, lempiseikoissaan menestyvä teikkari ja uljas soturi sekä tuo nöyrä, kunnioitusta vaatimaton lääkäri, jolle näkyi olevan hauska saada häväistyksiä.
Onko siis suuruus niin nöyrä ja vaatimaton, että se samalla voi täyttää maailman ja tyytyä muutamiin kyynäriin maata hautaansa varten ja muutamain satain jalkain maa-alaan nimensä ikuistuttamiseksi! Onnellinen, vähäinen Vaasa, missä on kaupunki avarassa maailmassa, jota sinä kadehdit ja joka ei sinua kadehdi!
Hiljainen, vaatimaton, hieno, samalla kuitenkin lujaluontoinen ja itsenäinen. Ota sitten semmoinen, kunhan vain otat ... saahan niitä semmoisiakin ... minullakin on semmoinen ... eikös ole? Ja siitä se sitten alkoi hänen oman rouvansa avujen ylistys, joka jatkui ja kerrattiin uudelleen aamiaispöydässä Ellin itsensäkin läsnäollessa.
Noh, samaten olkoon hän vain ystävä minulle! Kuinka saattaisi Paavo minusta mitään pitää olenko minä kalliin Suomen vaatimaton hempeä neito? En, en. Pois nuo turhat koristukset!» Hilja meni ja riisui kiiruusti pois kalliit vaatteensa, pukeutui sitte valkoisiin hohtovaatteisiin ja oli nyt valmis lähtemään. Ensin hän meni kuitenkin kenraalinnaa katsomaan ja sanomaan Paavon jäähyväisiä.
Kuka oli ollut tämä mies, joka kuoli tuo vaatimaton ja samalla itsetietoinen, voimakas ja ikuinen sana huulillaan: »Laboremus, tehkäämme työtä?» Tuo oli tarina Septimus keisarista. Johannes itsekin innostui hänestä puhuessaan. Rouva Rabbing kuunteli uneksien. Ihmiset olivat ennen suurempia ja yksinäisempiä kuin nyt, hän virkahti viimein.
"Ei meillä ole aikaa muuttaa", selitti rva *Liebknecht*, kun kerran myöhemmin oli kysymys tästä heidän paikallaan pysymisestään. Koti, jonka he omistivat, oli tavallaan hyvinkin vaatimaton ja kuitenkin huomasi varsin pian, että siellä palveltiin aivan toisia arvoja, kuin tavallisissa, vähävaraisissa saksalaisissa kodeissa.
Välistä selitti hän ne hyödyttömiksi, välistä ei hän ollut niin tarkasti katsonut. »Miltä näyttää pyhä Mikael?» kysyttiin häneltä eräänä päivänä. »En nähnyt hänellä kruunua, enkä tiedä, mimmoiset vaatteet olivat.» »Oliko hän alaston?» »Luuletteko, ettei Jumalalla ole kylliksi häntä pukeakseen?» »Onko hänen päässään hiuksia?» »Miksikä ne olisivat leikatut?» »Oliko hänellä vaaka?» »Sitä en tiedä.» Kun tuomarit toisella kertaa rupesivat jäsen jäseneltä kyselemään pyhimyksistä, vastasi hän, että hän ainoastaan ajatteli heidän ääniään. »Mutta kuinka ne voivat puhua, ellei niillä ole jäseniä?» »Se on Jumalan asia.» Hän lisäsi, että ääni oli kaunis, lempeä ja vaatimaton ja puhui ranskaa.
Minä en sulkenut pois ajatuksistani sitä aikaa, jolloin minä jättäisin hänet vapaaksi ja hän vielä oli nuori ja kaunis, mutta hänen järkensä enemmän kypsynyt en, gentlemanit kunniani kautta!" Hänen vaatimaton ulkomuotonsa näytti kirkastavan hänen uskollisuudestansa ja jaloudestaan. Jokaisella sanalla, jonka hän lausui, oli semmoinen voima, jota ei mikään muu sulo olisi voinut sille antaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät