Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Edellisellä sivulla oleva kuva, joka jo on otettu 90-luvulla, on viimeinen mikä rva Sinebrychoffista on olemassa. Keväällä 1896 kun ensi kerran olin Parisissa, sain eräänä päivänä tervehdyksen professori N. C. Frederikseniltä ja kutsun tulla syömään päivällistä hänen ja hänen puolisonsa kera.
Olin ajatellut olla tunnin tällä retkelläni ja se kasvoi neljäksi, olisi luultavasti venynyt vieläkin pitemmäksi, ellei myöhäinen tunti olisi muistuttanut minua kotiin menosta. »Tulkaa uudestaan aina kun teidän on ikävä hollantilaista huonetta», sanoi rva S. hyvästellessäni, koska hän oli havainnut, että vanha hollantilainen taide minua erittäin oli huvittanut.
"Ajatelkaa", sanoi hän hymyillen eräänä päivänä minulle, "että rva Cauer ja minä olemme ruvenneet kutsumaan miestäni "kiihoittajaksi", sillä niin äärettömästi hän vaatii meitä erityistä, radikaalista naisasialehteä perustamaan." Sinä samana syksynä syntyikin sitten tuo vapaamielinen "Die Frauenbewegung" niminen lehti, jonka päätoimittajana rva *Minna Cauer* aina siitä asti on ollut.
»Ei, rva Lewis, asiani ei ole niin kiireellistä laatua ... taikka oikeammin, sillä ei enää ole niin kiire... Tämän tunnin kuluessa ovat mielipiteeni melkoisesti muuttuneet...»
Amerikasta oli rva B. antautunut Konstantinopolin kautta Odessaan ja kukapa tietää missä yhteydessä hänestä ensi kerralla saa kuulla, sillä hänen innostuksensa näkyy antavan hänelle loppumattomia voimia.
Oikeastaan pidän, että Rjepinin talossa on päästy tässä suhteessa paljoa pitemmälle kuin Tolstoin luona, jossa elämä ja teoriat eivät aina peittäneet toisiaan. Saattepa nähdä, että rva Nordmannin tuttavuus tulee tuottamaan teille paljon iloa." "Entä Rjepin itse?"
Kaikki ympärillä olevat luulivat hänen kuolleen, valkoinen huntu heitettiin jo hänen ylitsensä ja hyvät ystävättäret nti Lagden ja rva Ewers noudattivat papin ruumista siunaamaan.
Kaikki nämä, ynnä monet muut tuttavat, olivat menneet läpi sen portin, joka suletaan niin visusti jokaisen jälkeen, ettei palajaminen enää ole mahdollinen. Mutta yksi tuttavistani noilta menneiltä ajoilta oli kuitenkin jälellä ja oli ihmeellisesti kyllä kestänyt ajan myrskyt. Se oli rva Minna Cauer.
Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
Tämä ei kuitenkaan millään tavalla pitänyt paikkaansa rva Sinebrychoffiin nähden. Ei kukaan kuullessaan hänen niin hilpeästi keskustelevan ja leikkiä laskevan, olisi voinut aavistaa, että hän oli niin ankara järjestyksen ihminen. Kaikki hänessä tuntui pikemmin hetkellisten, voimakkaiden tunteiden määräämältä aivankuin taiteilijatemperamentiltä saattaa odottaakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät