United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ka, Risto. Tuhat tulinen, kun en sitä tuntenutkaan, kuinka sinä nyt olet niin viinissä vaatteissa?" "Ainahan niitä vaatteita löytyy, kun tosi tarve tulee", vastasi Risto rehevästi. "No, mitä sulla on asiaa nyt Risto?" "Tuota, minä arvelin kysyä, tuota tuota, ottaisitteko minun rengiksi?" "Rengiksi! no, joko sinä aijot ruveta työntekoon, ja mitä työtä sinä osaat?"
Matti kuuli sen. Hän meni hänen tykönsä ja sanoi: "älkää olko millännekään! Kiittäkää Jumalaa, että minä satuin tulemaan samaa tietä, jolle te olitte uupuneet, muutoin te olisitte nyt jo kuolleet. Ottaisitteko mitään? sanokaa, niin minä annan," kehoitti hän. "Missähän Kaisu on?" kysyi sairas. "Hänkin on tallella ja hengissä", sanoi Matti.
»Mitä, onko hän muuten sitten ikävä teidän seurassanne?» ihmetteli Konstance ilkeämielisesti. »Alan vähitellen uskoa, että olet perin pohjin pilannut miehesi, Alette. Ollapa minulla hevonen ja ajoneuvot!» »Kyllä sitten menoa riittäisi! Sanokaa, ottaisitteko miehenne mukaan matkoillenne?» kuulusteli Jakob. »Tarkoitatte, että mies on niissä ihan välttämätön olemassa; hevonenhan se toki vetää.
Onkin tuima metsämiehen ilma, ei nyt karvanen paina... Ottaisitteko kellonkin?" "Ottaisin. Muutamia harvoja tuttaviani vaan kotoutuu luokseni vainajan muistoa viettämään; mutta pienienkin pitojen isäntä näyttää nääliöltä kellotta." "Eihän tuo siitä pahene." Rahojen lisäksi antoi Topias miehelle turkit, saappaat ja kellon. "Tuokaa ne vaan pian takaisin, tarvitsen niitä joka päivä."
Mutta tämäpä oli pian saapuvilla jälleen, hän asettui Amrein taakse ja puheli hänelle yhtä ja toista; tyttö ei vastannut eikä ollut kuulevinansakaan; hän nyykäytteli päätään tanssijoille, ikäänkuin nämä olisivat häntä tervehtineet. Sitten vasta kun vouti sanoi: "Jos naisin, niin sinut ma ottaisin", vastasi hän: "Ottaisitteko vainen? Mutta min'en anna itseäni".
Ottaisitteko kenen hyvänsä, kun hän vaan on rikas? Ottaisin. Vaikka hän olisi musta kuin muriaani ja tyhmä kuin saapas, niin ottaisin sittenkin. Mutta ajatelkaas, jos ette voisi häntä lainkaan rakastaa? Rakkaudesta minä viisi veisaan. Ei köyhän auta semmoisia turhuuksia ottaa lukuun.
"Mutta sen kuin teille tarjoisin, jota rukoilisin teitä ottamaan? Ottaisitteko sen?" "En, en nyt, enkä koskaan! Se on viimeinen sanani. Lausukaa nyt rukouksenne, kysymyksen olemme jo päättäneet." Bodendorff ei vastannut mitään.
"Jos ... jos minä antaisin teille yhden kukkavihkoistani", sanoi Dora nopeasti ja liikutettuna hänen surullisesta katseestaan, "niin ottaisitteko sen ... tarkoitan, että tahtoisitteko kukkasen ... minulta?"
Oikein minua kamotti sen puhe, sillä se oli niin outoa. Minä kysyin ensin: mikä teitin on, vieras, ottaisitteko juotavaa, sitten huomasin, että se olikin vaan taudin hourausta. Hän mutisi hammassalveesta epäselviä sanoja, mutta sen ymmärsin, että hän huusi kirousta ja kostoa jollekulle patroonalle, joka hänelle oli vääryyttä tehnyt.