Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Jos teillä niinkuin minullakin oli kylliksi kestävyyttä sitä sietämään ja minä hyvin muistan, että se tapahtui juuri teidän neuvostanne, niin tottahan voimme nyt, kun paljo tärkeämpi tapaus..." "Ei, ei, Toussac, antakaa olla!" huuti laiha mies, ja kohotti äänensä oikeaksi huudoksi, kun jättiläisen karvanen käsi taas tarttui leukaani.
Hänen karvanen lakkinsa oli vedetty syvään alas silmille ja katuvierustaa astuessaan vetääntyi hän aina mahdollisimman likelle sivulla olevien huoneuksien seiniä. Hän oli hyvillään siitä, että lumi, jota kova tuuli ryöpytti vastaan kulkevien silmiä, esti vastaantulevia kääntämästä huomiotansa häneen.
Kuka sinua oikein tunsi perin pohjin. Etkä sinä silloin viinan tilkkaakaan maistanut, entäs nyt? Nenäsikin on kaiken muun karvanen, mutt'ei nenän! TEOFILUS. Anna sen olla! Ei siitä vaaraa, sanon sinulle! ELVIRA. Kukas tuota liikuttaakaan? TEOFILUS. Oletko äänettä tahi ELVIRA. Mitä? mitä sitten? Sinäkö tohtisit? TEOFILUS. En lupaa kysy keltään, ennestäänhän tuon jo tiedät.
Onkin tuima metsämiehen ilma, ei nyt karvanen paina... Ottaisitteko kellonkin?" "Ottaisin. Muutamia harvoja tuttaviani vaan kotoutuu luokseni vainajan muistoa viettämään; mutta pienienkin pitojen isäntä näyttää nääliöltä kellotta." "Eihän tuo siitä pahene." Rahojen lisäksi antoi Topias miehelle turkit, saappaat ja kellon. "Tuokaa ne vaan pian takaisin, tarvitsen niitä joka päivä."
Villapaitaa käytetään yleisesti, mutta talvella käytetään sen sijassa myös turkkia, karvanen puoli sisäänpäin käännettynä. Kengät ovat erilaiset eri vuoden aikoina ja ovat Suomalaisten pieksujen näköiset. Sukkien asemesta käytetään eräitä tähän tarkoitukseen valmistettuja heiniä, "lappalaisruohoa", jota kierretään jalan ympäri.
"Kun olisi kerran päässyt kesään, olisi toivoa elää, sillä ainahan maa kesällä karvanen on, ja seassa on paljon semmoista, jota suolan kanssa saattaisi syödä ja ne olisivat toki paljon parempia kuin mehuttomat oljet", kuultiin Juusen usein sanovan 1868 vuoden talvella. Niin koetettiin elää kesää odotellen toivossa, niinkuin ainakin parempia ja lihavempia aikoja odottaessa.
En minä ollut huomannutkaan hänen vanhaa paimennuttuaan ja suuria pieksulopposiaan, olin nähnyt vain hohtavat posket, loimuavat silmät, ruskeat tukkakiemurat ja sorean vartalon. »Työmies on työnsä karvanen. Kyllä se ei hyvä hävetä, jos työssään on vähän likanenkin», sanoi setä ja lähdettiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät