United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Amalia, Aurora, Konstance ja Klara neidet, kapteenin neljä täysikasvuista tytärtä, sekä kotiopettaja, jumaluusopin kandidaatti Klossing, Amalian sulhanen, seisoivat ruokasalin akkunoissa ja katselivat alas tiellepäin. "Mamma, mamma!" huusi Klara neiti. "Tuolla tulee Rasmussen ja Olina ajaen kaupungista, ja heillä on vieras herra mukanansa." Donnerin rouva syöksähti huoneesen.
Syntinen lähetettiin sitten sisään kokoomaan sirpaleet, sill'aikaa kun Olina tarjoeli teetä. Ilta kului oikein hauskasti. Käveltiin puutarhassa, keskusteltiin ja harjoitettiin musiikkia. Aurora lauloi sooloa ja Klara ja Konstance lauloivat duetteja.
He olivat ajaneet kauas pitkin kaunista joenrantaa ja paluumatkalla käyneet parissa paikassa vieraisilla mieli vielä aaltoili siitä. Konstance huvitti heitä kuvailemalla sattuvia havaintojaan paikkakunnasta ja sen henkilöistä ja Jakob ja Alette pitivät huolta siitä, että hän sai kaikki vaillinaiset tietonsa täydennetyiksi.
Silmien tummentuessa puoleksisuljettujen luomien alla ja kasvojen hymyilemättä hän keikisti päätään taaksepäin ikäänkuin hänen ei tarvitsisi muuta kuin viitata saadakseen asiat koomillisiksi, ja Jakob söi ja nauroi ja myönsi tyynesti: Ei, kyllä sitä ei voi kieltää; Konstance oli eilen pistänyt oikeat lasit hänen nenälleen.
Konstance Kiönig oli nyt ollut heillä viikon päivät. Hänellä oli oma sievä huoneensa, jonka Alette oli järjestänyt pitäen silmällä kaikkia mahdollisia mukavuuksia sitäkin, että hän saattaisi vapaasti olla huoneessaan yksin milloin halusi, lukea, kirjoittaa kirjeensä tai asettua mukavaan lepoon.
»Hyvää yötä molemmat», sanoi hän suudellen heitä kiireesti. »Ole nyt kiltti äidille, pikku mies... Kaipaan vähän juttelua. Ja onhan Konstancekin haettava.» Seuraavana aamuna kuvaili Konstance aamiaispöydässä mitä sukkelimmalla tavalla eilisiä kutsuja. Hänellä oli koko joukko asioita kerrottavana ja alituiseen hän vetosi Jakobiin, osoittaakseen, ettei hän liioitellut.
Kynttilä, jonka Konstance vihdoin sytytti lähteäkseen omaan huoneeseensa, sai lyhetä hyvän matkaa, ennenkuin lähdöstä tuli tosi. Alette saattoi häntä kuten ainakin, mutta vastoin tapaansa jäi vain hetkiseksi hänen luokseen. »Todellakin älykäs nainen», selitti Jakob hilpeänä, kun Alette palasi saliin, »tervejärkinen.»
»Mitä, onko hän muuten sitten ikävä teidän seurassanne?» ihmetteli Konstance ilkeämielisesti. »Alan vähitellen uskoa, että olet perin pohjin pilannut miehesi, Alette. Ollapa minulla hevonen ja ajoneuvot!» »Kyllä sitten menoa riittäisi! Sanokaa, ottaisitteko miehenne mukaan matkoillenne?» kuulusteli Jakob. »Tarkoitatte, että mies on niissä ihan välttämätön olemassa; hevonenhan se toki vetää.
»Ei ei suinkaan», sai Letta sanotuksi hitaasti kuin haaveesta heräten; »voisihan se olla kylläkin ... kylläkin hauskaa.» »No niin kenen siis?» tiukkasi Jakob. »Ehkä serkkuni Konstance Kiönigin», vastasi Alette mietiskeltyään. »Niin, onhan hän kirjeistä päättäen sekä hauska että sukkela... Ota kynä käteesi ja kirjoita heti pyydä häntä tulemaan niinpiankuin suinkin!»
Hän oli ollut opettajana kuusi, seitsemän vuotta ja nyt palannut kotiin äitinsä luo joksikin aikaa lepäämään ja juuri tämä oli aiheuttanut Aletten kutsun. He katselivat ihmisiä sangen eri kannalta, nämä kaksi, Alette ja Konstance, vaikka kummallakin oli taipumusta panna merkille hauskat puolet.