United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä luuletteko, että minä olen koira teidän edessänne, että te laskette minun kamuamaan ja vieraita ovia haeskelemaan niinkuin jonkun epäiltävän henkilön. Minä lähden siitä ovesta, mistä olen tullutkin ja samanlaisella hevosella. Klara, syötä sinä piioillasi vanhoja sotamiehen lötköjä ja tapa nälkään entiset palvelijasi, jotka sinua ovat kunnialla palvelleet ja rehellisesti työtä tehneet.
Syntinen lähetettiin sitten sisään kokoomaan sirpaleet, sill'aikaa kun Olina tarjoeli teetä. Ilta kului oikein hauskasti. Käveltiin puutarhassa, keskusteltiin ja harjoitettiin musiikkia. Aurora lauloi sooloa ja Klara ja Konstance lauloivat duetteja.
Toiseksi, jos miehelläsi on yhtäpitävät mielipiteet sisareni mielipiteiden kanssa, niin sano hänelle hyvin paljon terveisiä mamseli Eveliinalta, että hän tekee viisaimmin, jos ei milloinkaan enään siihen mökkiin pane vanhoja palvelijoitansa puutteisin kuolemaan. Klara! Klara! Muista että sisaresi sanoi sen." "Kiitos!
Mamseli ei enään kuunnellut ja vähän ajan päästä nähtiin hän Elsan kanssa astelevan pois talosta ja istahtavan mättäälle metsässä. Munkkiniemen herra katsoi vaimoineen akkunasta, ja nähtyään tuon oudon tapauksen, jonka syyt hän vaan puolinaisesti käsitti, lausui hän: "Mitä ymmärretään rakas Klara tuolla tapauksella? Onko maa kääntynyt viime aikoina väärin päin akselissaan?
"Entäs minun?" sanoi Klara ja ojensi hänkin kimppunsa, koettaen joutua papan luo. "Minä en pidä koko Elsasta, kun sanoi minun tehneen syntiä, kun vuolin pyhänä kirjokepin!" lausui alakuloisena Antti. Elsa seisahtui Liinan viereen ovipieleen. "Kyllä ovat kauniita kimput! Antin sauvasta en minä jouda nyt puhumaan.
Jos vihamiehet estää kulkuas, Niin rajutuulen lailla sorra niitä! Kirj. Kuukauslehti 1874, lokak.; Kaikuja Hämeestä 1874. Juhani Arany. Kuningas Kaarlo Robert I:n hovissa Wisegradin linnassa oli hänen uskotun neuvoksensa, Felicián Zácsin ihana tytär Klára hovineitenä.
Ja vähän itserakkaasti jatkoi hän aatettansa: Eipä kukaan olisi sateessa juossut metsän läpi Klaran jäljestä, eikä Klara olisi käskenyt vierasta miestä, niin ihan käskenyt purjehtimaan kanssansa. "Neitonen ja nainen ihan sormenneniin asti", on Eugen Karlsen sanonut Klarasta; se oli pieni pisto sinulle, pikku Kamilla.
Klára etsii, etsii, Eikä löydä vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa Raskahalla miellä! Klára etsii, etsii, Tuntikauden vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa, Turhaan oottaa siellä. Kaunokaisten parveen Imp' ei enää palaa: Ennen kuollehitten joukkoon Kirkkotarhaan halaa. Ennen kirkkotarhaan Alle mustan mullan, Kuin on suureen linnaan, eteen Vanhan isä=kullan. »Lapsi, oi! mi sulia? Mikä murhe karvas?
"Osaatko sinä Elsa tehdä parempia kukkakimppuja?" kysyi Liisi. "Vieläkös nyt kauniimpia; kyllähän ne jo ihmeen kauniita ovat!" vastasi Elsa. "Kyllä sitä täytyy lähteä huojumaan kotiin käsin, ei tässä nyt muu auta", sanoi mamseli, nousten seisomaan. "Lähdettekö jo kaupunkiin, täti?" kysyi Antti. "Ettekö te sisälle tulekaan?" kysyi Klara. "Minä kävin jo, hyvä lapsi! Hyvästi nyt kaikki!"
"Millä se sinua elättäis, jos naimisiin joutuis?" sanoi herra. Niilo poistui, kiroten mennessään. Jumala on rakkaus. "Kamala mies tuo!" sanoi herra, Kontion mentyä. "Minua pahasti peloittaa se, että hän harkitsee jonkun koston, kun hän noin tuli vihoitettua!" sanoi rouva. "Olet lapsellinen, Klara!" sanoi mamseli. "Minkä koston hän osaisi laatia?" kysyi herra.