United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut näin hän haastaa sille: »Perma, Perma, petetty! voi Viena viekastettu! Väärin sulle on sanottu, ei oikein opetettu. Juman teille julistaa ma puhtahan nyt mielin. Ei hän kysy kultia, ei puhu velhon kielin. Erhetystä uhrit on ja kuollehitten kullat. Pyhän Hengen heimolaist' ei peitä maa, ei mullat. Alta nurmen nousee hän ja Isän iloon astuu. Silloin silmät enkeleiden huomen-helmin kastuu.»
Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Kaarlo Kramsu. Mässääjät. Kun muinoin Baabelin valtias ilomaljoja linnassa joi, nous' virrasta Persian kuningas ja murhan huudot soi.
Vielä kalliot kovimmat, Joit' ei kisko kirvespohja, Ei särje sepän vasara, Pistäne terävät piikit, Murheen tähden murtunevat, Pelvosta pakahtelevat, Tuskan tähden halkeavat; Kosk' on Luoja kuolemassa, Kulmakivi on kumottuna, Hengen kallio hakattu, Muut kaikki murehen alla. Vielä kuopat kuollehitten.
Oi sinä Maa, minun aatosteni äiti, haihtuvan henkeni äiti! Kuinka paljon tuskaa ja iloa lennätätkään vielä ympäri päivän, kunnes paeten pakkasta ja yötä päiväntasaajan seutuvilla kerta yksinäinen vaimo ja mies ypöyksin elävät enää, näkevät keskellä kuollehitten metsäin, kuinka sa taakse jylhäin vuortenharjain hiljallensa painuin, ihana päivä, iäksi sammut! Giosuè Carducci
»Riemuitkaatte rikoksista nyt te, kansan sortajat, Nythän valta teidän ompi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö, Mutta seuraukset senkin poistava on kansan työ.» Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö.
Klára etsii, etsii, Eikä löydä vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa Raskahalla miellä! Klára etsii, etsii, Tuntikauden vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa, Turhaan oottaa siellä. Kaunokaisten parveen Imp' ei enää palaa: Ennen kuollehitten joukkoon Kirkkotarhaan halaa. Ennen kirkkotarhaan Alle mustan mullan, Kuin on suureen linnaan, eteen Vanhan isä=kullan. »Lapsi, oi! mi sulia? Mikä murhe karvas?
Kohta päänsä kallistaapi, Laski sielunsa lepohon. Luku XX. Tunnustähdistä Jesuksen kuoleman jälkeen. Kohta Luojan kuolemasta Ilmestyit isot imehet, Tunnustähdet temppelissä, Menot maassa muisteltavat, Kuuluvaiset kallioissa, Kuopissakin kuollehitten, Että itse ihmisissä.
"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, Nythän valta teidän onpi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö, Mutta seuraukset senki poistava on kansan työ." Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Tarina.