United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lasit tyhjenivät nopeasti, varsinkin Niemiseltä, jonka lihava, pehmyt ja kesakkoinen käsi vähän väliä ahnaasti kouristi omaansa ja keikisti sen, niinkuin näytti sekä suuhun että silmiin. Kalle kertoi nyt tarkemmin, missä he tuona suurena Helsingin viftiyönä olivat olleet. Hän nimitteli katuja ja niiden numeroita, mainitsi paikkoja, joilla oli omituiset salaperäiset nimensä.
Niinkuin sinäkin korvaat minulle kaikki naiset. Kaikkinaiset naiset, nauroi Liisa. Minä en enään muille miehille kelpaisikaan. Samalla keikisti hän vartaloaan ja mutristi suutaan niin viehättävästi, että Johanneksen aivojen läpi kulki äkillinen, tuskallinen mielikuva Liisasta jonkun toisen syleilemänä ja rakastamana. Onneksi haihtui se siinä silmänräpäyksessä kuin oli tullutkin.
Silmien tummentuessa puoleksisuljettujen luomien alla ja kasvojen hymyilemättä hän keikisti päätään taaksepäin ikäänkuin hänen ei tarvitsisi muuta kuin viitata saadakseen asiat koomillisiksi, ja Jakob söi ja nauroi ja myönsi tyynesti: Ei, kyllä sitä ei voi kieltää; Konstance oli eilen pistänyt oikeat lasit hänen nenälleen.
Nielaistuaan muutamia kertoja otti hän kontistaan pienen piimäleilin ja keikisti siitä kulauksen suuhunsa, löysi palan suolakalaakin nyytyn poimuista ja rauhoittui vähitellen syömään hillitymmin, kunnes kokonaan tyyntyi. Mutta minä olin nähnyt tarpeeksi, saadakseni siinä häntä katsellessani aihetta muutamiin mietteihin.
Sitten keikisti hän taas pitkän kulahduksen kurkkuunsa, mutta kun hän kerran vielä tahtoi tehdä sen, rohkenin minä tarttua hänen käsipuoleensa. Kuulkaa, älkäähän enää ryypätkö! Minkätähden ei? kysyi hän, mutta ei kuitenkaan ryypännyt. Se tekee niin hyvää, ja kun on sydänala katkerasta mielestä turvoksissa, niin se heti sulaa, kun laskee sinne tätä ... ja sitten on niin helppo olla.
"Konkurssintekijä! ... konkurssintekijä!" matki Rejer pilkallisesti itsekseen, kulkiessaan pimeässä edestakaisin "Konkurssintekijä!"... Hän pani kymmenentaalerin setelin, viimeisen, mikä hänellä oli, takaisin sinne, missä sadantaalerin oli ollut ja meni sitä tehdessään lyhdyn valoon; eihän haitannut, jos ihmiset uskoivat siellä olevan useampia sadantaalerin seteliä, mistä ensimmäinen oli lähtenyt!... Ja joll'ei hän ollutkaan rahakas, tulisi hän kuitenkin näyttämään heille, että hän pian pääsee siksi! hän keikisti niskaansa kuin jalopeura...
Taas keikisti hän katon lakeen. Taas pyyhki hän ne ja ilmoitti kuin itsekseen puhuen: »Onkiippa niissä nyt sitä likoo!» »Joko niillä näköö?» kysäsi jo asian johdosta malttamaton vaimo, kun mies tarkisti kolmannen kerran. Mutta ei mies viitsinyt nyt akkojen kyselyihin kunnolleen vastatakaan.
Nikodemus pani lasit juhlallisesti nenällensä, keikisti päänsä ja vastasi sitten: Joo, herra lukkari. Meneppäs, kuule, Nikodemus, samalla tiellä ja lyö suonta siitä meidän rouvasta... Sekin on sairaana ja haluaisi sinua. Soo! lausui Nikodemus juhlallisella äänellä ja lähti.
Muutamat merimiehistä tulivat sytyttämään nysiään, toiset taas, joilla oli vahti kannella, kärttivät miesmieheltä kahvia. He hakivat huvitusta pahassa säässä siten, että haukkuivat kokkia; mutta tämä käänsi heille vaan selkänsä, keikisti niskaansa, pani hiiliä tuleen tai puhalsi vetoreikään. Rejer oli täydessä kiihkossa ja touhussa sekä puheli koko ajan itsekseen.
Olga seisoi pienen akkunan edessä ja silmäili edess' olevalle pienelle viheriälle tasangolle, jota kesk'yön aurinko sangen herttaisesti lemmiten valaisi. André kauan aikaa käyskeltyänsä edes takaisin laattialla, seisahtui yht'äkkiä Olgan eteen ja keikisti päänsä ylpeästi taaksepäin. "Sielläp' oli elävyyttä," sanoi André. "Aivan niin, siell' oli elämää!" vastas Olga. "Sull' on oikein.