Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kirila Petrovitsch puki ylleen ja ratsasti metsästämään tavallisella luottamuksellaan. Mutta metsästys ei onnistunut. Koko päivänä nähtiin vaan yksi ainoa jänis ja ajettiin sitä takaa. Päivällinenkään teltassa ei onnistunut, tai ainakaan ei maistunut Kirila Petrovitschille, joka löi kokkia, torui vieraitaan ja palatessaan ajoi vartavasten suurella mielihyvällä Dubrovskijn pelloille. Toinen luku.
Ja nuotio siinä vain yhä palaa liekuttelee. On se mainio keksintö tuo tuommoinen tuli, joka ei tarvitse kokkia eikä kohentajaa, vaan palaa ja palaa yhtämittaisesti saman suuruisena. Se onkin laiskanpojan valkea vanhalta nimeltään, sanoi Aaro. Kerran oli ollut enemmän kuin puolitusinaa veljeksiä, yhden äidin lapsia.
Ei tulta tarvita, ei kokkia. Puuhaa lähtöä. SALMO. Hampaissa halvalla on halpaa. MEIJERHOFF. Nyt häijysti mä nauraa katkatan, Kun nähdä sain, kuink' ihmissieluja Voip' ostaa syöttämällä tarinaa Vaan heille korkeist' arvo-istuimista Ja loistost' ylpeästä. Hyvästi! Lähtee. Vaan lähtönuuskaa, major, suvaitkaa Viel' arvoisalle nenällenne! Meijerhoff menee.
Jonkun wiikon kuluttua tuosta tapauksesta oli Linnalassa paljo puuhaa. Siellä leiwottiin, pantiin olutta, keitettiin ja paistettiin. Wiikkokausia oli monta kokkia siellä yötä päiwää palawissa päin ähkäilleet ja puhkailleet, pyörineet ja pyörineet.
Mutta nyt tuli isompi Venäläis-voima; aatelis-palvelijain täytyi peräytyä rannalle päin, ja talonpojat syöksyivät taas pakoon veneisinsä. Tämä Uusmaalaisten veltto pelkurius tuotti tuhon kaikille. Noin 100 talonpoikaa hukkui. Aatelispalvelijoista ei tullut takaisin kuin 8 tai 10, ja muiden seassa olivat kaikki Maunu pispan palvelijat, paitsi kokkia ja viittä miestä, kaatuneet tai vangiksi tulleet.
Näin sanoen loi hän tutkivan katseen orjien kasvoihin, toivoen keksivänsä heidän joukostaan jonkun kristityn ja saavansa ilmoittaa keksintönsä Vinitiukselle. Mutta hänen toivonsa petti. Silloin kävi hän tavattomalla innolla ruokien ja juomien kimppuun, kehui kokkia ja lupasi koettaa ostaa hänet Vinitiukselta.
"Kuuletko nyt?" "No, ei teidän talo se ainoa ole, jonka keittäjätär sulhasia, olletikin vanhoja ja uusia sotamiehiä ruokkii; sellaisia kokkia on Helsinki puolillaan." "Kaikkiko kyökkipiiat ovat varkaita?" "Mitä he lienevät, kyllä he vaan ruokkivat!" "Teidän velvollisuutenne on mennä naimisiin!" "Minä en huoli siitä! Minä huomaan, että minä olen pahasti tehnyt, ollessani epärehellinen palvelija.
Muutamat merimiehistä tulivat sytyttämään nysiään, toiset taas, joilla oli vahti kannella, kärttivät miesmieheltä kahvia. He hakivat huvitusta pahassa säässä siten, että haukkuivat kokkia; mutta tämä käänsi heille vaan selkänsä, keikisti niskaansa, pani hiiliä tuleen tai puhalsi vetoreikään. Rejer oli täydessä kiihkossa ja touhussa sekä puheli koko ajan itsekseen.
Minä en ole kyökkipiika. Miks'ette pidä kokkia, jos tahdotte ravintolan-isäntänä olla?" Näitä kaikkia saattoi hyvästi kuulla tuonne sisään. Abris herra suuttui kuitenkin tällä kertaa syystä, meni ulos pihalle, lyödä kolahutti taikina-vanukkeella pulskean kukon kuolijaaksi, antoi veren juonta maahan, teki valkeaa ja rupesi lintua kynimään.
"Kas kokkia, kun ei itse kypsy, vaikka jo muille palaneelta haisee", pisti Risto vastineeksi. "Pitäisi sitä sitten käydä katsomassa", tuumaili perässä olija. "Paras sitä on katsoa, jos ken eukon vajaassa on; ptruu mutta mihinkäs tässä nyt naru pannaan kiinni?" "Kierrälletään tuon paksun petäjän ympäri, niin kyllä pitää." "Ja jos ei pidä niin heittäköön."
Päivän Sana
Muut Etsivät