United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
... Yny, mitä ynyt ... mutta minä syytän, koska minulle käy aina vastaan, mutta minun pahimmalle vihamiehelleni aina myöten.... Se pakana sitten osaakin olla ulkona missä säässä tahansa. Se sitten ei pelkää pirua eikä jumalaa, kun vain saa ja saakoon! saakoon! Ynyy ... pani lehmä vielä kerran, ja Söderlingskan täytyi nousta lypsämään. »Saakoon!
Niin on neiti taattolassa, Kun marja hyvällä maalla; Niin miniä miehelässä; Kun koira pahassa säässä: Teki työtä työn ajalla, Väänti hartion väellä, Hipiä hien veessä, Otsa vaahen valkiassa; Kun tulevi toinen tunti, Niin tulehen tuomitahan, Ajetahan ahiohon, Sen kätehen käsketähän.
Peggotty juhlallisella kuiskauksella "hän ei huoli yhtään hengestänsä. Kun miestä tarvitaan kovaan paikkaan kovassa säässä, on hän saapuvilla. Kun on jotain vaikeata ja vaarallista tehtävää, astuu hän esiin ennen kaikkia kumppaneitansa. Vaan kuitenkin hän on lempeä, kuin lapsi. Yarmouth'issa ei löydy sitä lasta, joka ei tunne häntä".
Mutta siellä leimahtaa salama silmiä vasten, hän hyppää satutettuna ilmaan ja taittaa niskansa alas tullessaan. Savupilvi pysähtyy tyynessä säässä paikoilleen, tarttuu niityn pensaisiin, ja sen seasta näkyy ampuja kiikuttavan takajaloista saalistaan, jonka ympärillä koirat nyt äänettöminä loihuavat.
Postimies on kai hätiköinyt ja pimeän päässä ja huonossa säässä pudottanut sen maahan. Aivan märkä! Olipa se kiusallista. Kirje on todellakin miehelleni. Kiitos vain, hyvä Kalle! Ei mitään kiittämistä. 4:jäs kohtaus. ELISE ja ROUVA EKL
Auki reuhottaa tuo rääsytakki, Niskaan lipumass' on vanha lakki, Yksin silmäripsetkin on jäässä, Kengät rikki tämmöisessä säässä. Vilu taivaltajan suoniin tarttuu, Huu! kuin kylmä karttumistaan karttuu! Viel' on kartanolle virsta matkaa, Kulkuansa täytyy koettaa jatkaa.
Rejer tutkii ensimmäistä perämiestä, ja löytää liian pian pohjan. Aikaiseen, ennenkuin jäidenlähtö oikein oli alkanut, läksi Alert tällä kertaa lastineen Cardiffiin oikeassa pahassa Pohjanmeren säässä ähkypäinen hankapurjetuuli ja taajoja raekuuroja. Pursimies käveli ja reutoi itseään luuvalossa, väittäen ilmassa olevan lunta.
Sitten hän lausui juhlallisella, vakavalla äänellä: "Poikani, olettehan kuulleet puhuttavan noista urheista Kristuksen palvelijoista, jotka Alppien yli menevän tien korkeimmalla kohdalla, kapeita polkuja pitkin, äkkijyrkkien äyräillä, lumituiskujen keskellä, lumivyöryjäkään pelkäämättä, ainoastaan lamppu kädessä ja koira tietä näyttämässä, kulkevat yötä päivää hirveimmässäkin säässä, kulkevat halki tunturien, halki kuoleman huutaen: tänne päin! tänne päin, veljeni!
Ja mitä siitä on hyötyä, jos joskus karahtaisivatkin kiinni sekin engelsmanni, joka kolmanna kesänä selvällä päivällä ja melkein tyynessä säässä laski puolitahallaan vanhan ruostuneen romukoppansa tuohon Revon nokkaan ... niin ennenkuin täältä ehdittiin sinne, niin jo olivat ne saakelin rääveliläiset siinä kuin lokit hylkeenraadon kimpussa.
Mutta niikseen se olikin hiki mätäkuun kuumuudessa. Sen se nyt kostaa. Kauaksi he eivät jääneet siihen juttuamaan, eihän sitä mikä semmoisessa säässä. Kohauttivat hartioitaan, joita vilu ahdisti, vetäisivät kaulan lyhyeksi, solauttivatpa leuankin takin kaulustan alle ja jatkoivat kiireistä kulkuaan.
Päivän Sana