Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025


Kun kävin mataramaalla, Keikuin keltakankahalla Eilen iltamyöhäisellä, Aletessa aurinkoisen, Lintu lauleli lehossa, Kyntörastas raksutteli, Lauleli tytärten mielen, Ja lauloi miniän mielen. Mie tuota sanelemahan, Linnulta kyselemähän: Oi sie kyntörastahainen, Laula korvin kuullakseni, Kumman on parempi olla, Kumman olla kuuluisampi: Tyttärenkö taattolassa, Vai miniän miehelässä?

Louhen ensimäinen kysymys, kun hän Ilmarisen näkee, koskee tyttärensä, Ilmarisen puolison, eloa ja oloa »miniänä miehelässä, naisena anoppilassa». Mutta muistakaamme, että Kalevala näennäisesti esittää asioiden tapahtuneen yhdessä ja samassa Ilmarisen elämässä, ja silloin esteettinen kokonaisvaikutus vaatii yhtä ja toista semmoista, joka realistisesta kuvauksesta putoisi pois tai olisi toisenmuotoista.

Kuinka hienosti on tässäkin paikassa tuo nuorikolle outo tapa miehelässä kuvattu sillä, että kaikki hengettömätkin kappaleet uudessa kodissa antavat toisen äänen kuin tuttavat omassa kodissa!

Uneksit pääseväsi rikkaaseen taloon miniäksi, mutta muistahan sananlasku: »Niin on miniä miehelässä, kuin on koira kahlehissa». Kaksi köyhää on paljon onnellisemmat kuin rikas ja köyhä yhdessä. Kyllä Jumalalla on rikkautta, kun kahdella köyhällä on rakkautta. Heitä jo höpinäsi! Akkaiselle puhemiehelle pannaan halko häntään. Elähän sano! Minä olen kuitenkin yötä vanhempi ja askelta etempänä.

Hän vihastui: Silmä säihkyi ja välähti, Ruskolle sävähti posket. Natonsa hyväsukuisen Parjasi pataluhaksi. Tukankin repinyt oisi Tuulen tuiskuteltavaksi, Mut avuksi ehti seppo. MUTRU. Niin oli kiitetty kotona Kuin ylevä pohjantähti; Nyt on myrsky miehelässä, Itse Syöjätär sukua. ILLI. Ei elä anoppi vanha, Joka neuvoja jakaisi. Kovin seppo on sulava.

Se on niin vähä aika, mik' ihmisell' on tääll'; kuin vesipisaraisen tuon haavan lehden pääll'. Tuuli kun siihen käypi, se heti putoaa; niin ihmisenkin onni tääll' pian katoaa. Soma laulu, sanoi Liisa. Ja kaunis nuotti, lisäsi Viija, nousten istualtaan ylös. Viija oli nyt miehelässä ja häntä kutsuttiin nuoreksi emännäksi, joka nimitys kuului hänestä itsestään ensimältä hyvin oudolta.

Kolmaskolmatta runo Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen. Kenpä neien neuvojaksi, impyen opastajaksi? Osmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi, hänpä neittä neuvomahan, orpoa opastamahan, miten olla mielevänä, kuten kuuluna asua, mielevänä miehelässä, kuuluna anoppelassa. Saneli sanoilla noilla, lausui noilla lausehilla: "Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni!

Niin on neiti taattolassa, Kun marja hyvällä maalla; Niin miniä miehelässä; Kun koira pahassa säässä: Teki työtä työn ajalla, Väänti hartion väellä, Hipiä hien veessä, Otsa vaahen valkiassa; Kun tulevi toinen tunti, Niin tulehen tuomitahan, Ajetahan ahiohon, Sen kätehen käsketähän.

Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyöriväksi Soisi vielä nuori neiti, Miehelähän mentyänsä, Olevans' ison ko'issa, Armahan emonsa luona. Niin neiti ison ko'issa, Kun kuningas linnassansa; Niin miniä miehelässä, Kun vanki Wenäehellä.

Ethän vain kaadu? JOHANNA. Ei, anna minun olla. Kyllä se menee ohitse. Hyvästi nyt tällä kertaa, tytöt. Hyvästi, Liisa! Tule sitten joskus katsomaan poikaani, koska mielesi tekee. LIISA. Hyvästi, hyvästi. Kyllä minä tulen. Kuule, Johanna, vielä kun kysyn. Miltä sinusta nyt tuntuu miehelässä olo? Eikö se ole vähän hauskaa sentään?

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät