United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sekään ei ole suinkaan syntyisin aivan tekijänsä persoonallisuuden ulkopuolelta paremmin kuin sen kuuluisampi ja alkuperäisempi edeltäjäkään, 'Rautatie, paremmin kuin mikään välittömällä näkemyksellä suoritettu elämänkuvaus. Mutta se vaikuttaa, enemmän kuin esim. kaikki Vaaran kertomukset, veronsuoritukselta ajan hiukan kansatieteelliselle, ammattitaitoa kunnioittavalle suunnalle.
Eipä vielä varsin kumma Oisi, jos se oiva rikas, Kahvekupin kuuluisampi Häissä, peijaissa pitäisi, Vaan nyt kahvi kaikin aioin Juoahan joka kylässä; Eipä nyt talon emäntä Voi vuoteelta kohota, Ylösnousta yösijalta, Ennenkuin on kahvin juonut.
Laula korvin kuullakseni: kumman on parempi olla, kumman olla kuuluisampi, tyttärenkö taattolassa vai miniän miehelässä? "Tiainenpa tieon antoi, kyntörastas raksahutti: 'Valkea kesäinen päivä, neitivalta valkeampi; vilu on rauta pakkasessa, vilumpi miniävalta. Niin on neiti taattolassa, kuin marja hyvällä maalla, niin miniä miehelässä, kuin on koira kahlehissa.
Senvuoksi olikin seuroja aina pidetty Nuottaniemessä, milloin joku kuuluisampi saarnamies oli liikkeellä joko etelästä päin saarnaretkiltään palaamassa tai sinne päin menossa. Silloin kerääntyi sanankuulijoita monesta kylästä sekä Ruotsin että Suomen puolelta, ja silloin täyttyivät aina kaikki suojat tungokseen asti.
Häntä on sentähden usein kiitetty kaikkein etevimmäksi kansanrunoilioistamme, ja tunnetuksi ovat varsinkin tulleet Runebergin sanat hänelle: "jos sinä, veliseni, kirjoittaa osaisit niin tulisi sinusta paljoa kuuluisampi runoseppä, kuin minä olen." Kymäläiseltä säilyneet runot eivät kuitenkaan täydellisesti oikeuta pitämään toisia häntä verrattoman huonompina.
Jos ma verraksi vetäisin, Salomonia sanoisin, Josta kaikki kirjoitukset Kirjoittavat kaunihisti, Niin ma luulen mielessäni Ja saatan sanoa muitten, Että vielä viisahampi, Monin kerroin kuuluisampi, Meiän vahva vartiamme, Riistasta rikas peräti, Varsin väestä voimallinen, Suomen suuren saatuansa.
Jokaisella kaupungilla on joku paikka, se saattaa olla näkemältä huono ja arwoton, joka on kuuluisampi muita, ei niin paljon suurista tapauksista, joita kertoo historia tulewille sukupolwille, kuin enemmän monista salatuista syistä, jotka siellä kehittyiwät waikuttamaan tärkeihin tapauksiin. Sellainen paikka oli Wiipurissa Punainen Lähde.
Kun kävin mataramaalla, Keikuin keltakankahalla Eilen iltamyöhäisellä, Aletessa aurinkoisen, Lintu lauleli lehossa, Kyntörastas raksutteli, Lauleli tytärten mielen, Ja lauloi miniän mielen. Mie tuota sanelemahan, Linnulta kyselemähän: Oi sie kyntörastahainen, Laula korvin kuullakseni, Kumman on parempi olla, Kumman olla kuuluisampi: Tyttärenkö taattolassa, Vai miniän miehelässä?
»Taitaa sentään Kohiseva olla vielä kuuluisampi! Entäs se toinen?» »Ettekös te sitä tunne? Sehän on se kymmenniekka, Olavi tuo tuolla!» »Tuoko, joka melkein herralta näyttää?» »Se!» »Mikäs se oikein on miehiään, eihän se ole tukkimiehittäin puettukaan?» »Ota selvä, jos osaat, ei hänestä muutkaan sen enempää tiedä kuin mitä päältä näkyy.
Avaralta auki laski, Vaikk' ei luita liikuttanut: Josta juokseepi jokena, Viljalta veri punainen, Vielä vettä runsahasti, Joss' ompi salaus suuri! Luku XXII. Kristuksen hautaamisesta. Joosefi jalo tuleepi, Arimathiass' asuva, Raatiherra rauhallinen, Rikas riistasta peräti, Kunniasta kuuluisampi, Herran pelvossa parahin, Eikä ollut mielistynyt Työhön toisien tyhmimpähän.