Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
»Vai niin!» sanoi vanhus. »Takaanpa, että osaisit paremmin vetää jousen vireeseen kuin kirjoittaa laskun, paremmin pitää miekkaa kädessä kuin kirjoituskynää vai mitä?» »Minä, hyvä herra», vastasi nuori skotlantilainen, »olen vuoristolainen ja siis, niinkuin sananparsi sanoo, samalla jousimies.
"Ja Anicius." "Etköhän erehtynyt?" "Herra, tunnen hänen kasvonsa ja äänensä. "En ymmärtänyt keskustelusta kaikkia sanoja mutta suunnan tajusin " "Jospa osaisit kertoa sen minulle sananmukaisesti." "He puhuivat kreikkaa, herra. En ymmärrä sitä niin hyvin kuin sinun kieltäsi. Aallot kahisuttivat kaislaa ja tuuli oli hiukan epäsuotuisa." "No, mitä he sanoivat?"
MARTTA. Tässä on teille kaksitoista riksiä matka- ja häärahoiksi. Mutta sinä älliökö rahaa osaisit lukea? TOPIAS. Hän ei ole harjaantunut siihen. Rahan käytös tulkoon Mikon toimeksi. ESKO. Pitäköön Mikko rahat, minä kannan pussin. MARTTA. Tässä, Mikko! Katsokaat, ettette niitä turhuuksiin menetä. MIKKO. Välttämättömiin tarpeisin ne panen. Sinä roisto, missä olet taas kuleksinut ja kenen luvalla?
Jouko, semmoinen on sinulla isä maista viinaa eläkä noljota, että mies sinustakin kerran tulisi, tietäjä isäsi veronen; hyvä, jos suurempikin vielä: että osaisit loveen langeta, tulevia tiedustella... Vaan vielä keinot siihenkin keksitään, Reidan henki on hallussamme ... kun ei vaan sen oma poika ... ei se... Ette nähneet, miten Kari kaatui? MIEHET Nähtiin. PANU Vaipui kuin vaate kokoon!
Sielujen kauneutta ja rumuuttako sinä silloin osaisit katsella? Eikö silloin kaikki, yksin pahuus ja kärsimyskin, muodostu rakkaudeksi, jota suloisin kyynelkaste siunaa? Eikö jokainen anteeksiannon tilaisuus hiukkasen lievennä eronhetken tai kuoleman katkeruutta, kuten on sanonut muuan viisas mies.
Vieläköhän sinä osaisit saarnata sen Nilsiän rovastin vaalisaarnan. Tämä kun kuuli minkä papin tahansa kirkossa saarnaavan, niin paikalla samalla äänellä saarnasi saman saarnan, mutta muut eivät olleet niin ylösrakentavia kuin se Nilsiän rovastin vaalisaarna. Me tätä kutsuimmekin Nilsiän rovastiksi.
"Sinäkin olet jo noin vanha, etkä vielä sen vertaa tiedä, että osaisit pyhittää lepopäivän," jatkoi isäntä. "Niin se on. Ei vanhuus mieltä anna, jos ei Jumala," huokasi toinen. Pekka ei vastannut mitään. "Te ette saa tulla minun maalleni pitämään tuonlaista elämää, muistakaa se, ja painakaa jokainen kotianne, taikka..." kuului Syrjälän isännän jyrisevä ääni.
Tuomas alkoi aavistaa jotain ja levottomasti liikahdellen arveli: Vai niin, vai niin... Kuka se olisi? Sehän minut sai tätä asiata näin alussa ilmoittamaan, että osaisit ruveta kohtelemaan niinkuin äitipuolta tulee, eikä niinkuin vertaista. Hm, hm, vai niin ... no, kukahan tuo on? Se on tämä Laara, ja tästä lähtien pitää sinun kunnioittaa sitä niinkuin vanhempata.
"Puuttuupa vaan vielä, että osaisit vääntää lukkoa auki!" mutisi Ola, riisuessaan hevosta ja silat ja kulkuset käsivarrellaan antaen sen käydä edellään talliin. "Mutta, johan Nuori-Mustakin hirnuu!... Tiedätkö, tämä oli ensimmäinen kerta, kun sinulta sain kunnollisen tervehdyksen! Vaan sinä saat kauniisti odottaa..." Hän suki ja harjasi vastatullutta niinkuin vanhaa ansiokasta herrasmiestä.
Mutta olisihan minun pitänyt tulla paljon ennen, hetipaikalla. Ja olisinhan minä tullutkin... Minä olen itseäni soimaillut, ja yhä vielä soimaelen. Mitä siitä enää. Jos osaisit antaa sen minulle anteeksi ja erään toisenkin. Anteeksi? Minkä? kysyi Marja kummastellen. Kun minä kun minä ensin uskoin, että olit mennyt mielelläsi. Juha odotti, mutta ei saanut vastausta. Marja painoi päänsä ompelukseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät