United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennenkuin kirkkoherra kerkesi sanoa mitään, sanoi Iikka: "Jumala käskee pyhittämään lepopäivän", ja Anni huokasi niinkuin ainakin edusmiehen kautta pulasta päässyt.
Hän arveli, että ilma kävisi kosteaksi. Ehkäpä tuo Terttu eli Kerttu, tahi miksikä häntä nimitit, ottaisi kantaaksensa tämän, kun antaisin hänelle pienen juomarahan." "Mitä tuumitkaan!" huudahti Mandi. Elias katsoi harmista säihkyvillä silmillä Helmiin ja lausui: "Te olisitte todellakin hyvin kohtelias sille tytölle, jolle me olemme koettaneet hankkia lepopäivän.
Akkuna on auki, ja hiljaa löyhähtelee tuuli sisään. Ulkona sirkuttelevat linnut ja sääsket surisee. Kirkolta kajahtaa kellon ääni, ilmoittaen lepopäivän alkua, ja sen ääni kuuluu niin juhlalliselta, niin rauhalliselta. "Lapset, lähdetäänkös huomenna sedän kanssa kirkkoon?" kysyy Niiranen. "Mennään, mennään, voi hyvä setä, mennään vainenkin. No voi kuinka se on hauskaa!"
Oli nuori naisen sydän, täynnä rakkautta ja viattomuutta, joka huokaili sortumaisillaan maahan murtavan taakan alla, jota ei voinut lievittää lepopäivän rauha eikä kelloin sovintoa julistaen kaikuva ääni, joka kuului lahden ylitse; oli neito, jonka koko maailma oli hylännyt ei hylännyt, vaan tahtoi käyttää omana välikappaleenansa, tahtoi upottaa hänen syvyyteen, ikuiseen onnettomuuteen ja kiusaukseen; oli neito, jonka tunteita maailma ei tuntenut ei, tunsi kyllä, mutta tahtoi niitä sortaa ja tukahduttaa; oli neito, jonka onnen tuo monen mielestä ihmisen onnea taivaaseen asti korottava rikkaus oli muuttanut suurimmaksi onnettomuudeksi; oli heikko nainen, jolla ei ollut yhtään turvaa eikä puolustajaa väkivaltaa vastaan.
Tanssikaa sitte taas lapset. Kuules, marsalkki! kutsu esille ne keveämieliset sapatin rikkojat, jotka tunsin aamulla. Enkö ole antanut teidän leikitellä tarpeeksi, koska yksin sunnuntai-aamukin käytetään leikkiin ja huvituksiin? Onko se lepopäivän pyhittämistä, lapset? Käskyni on, että he hetikohta ajetaan hovistani; niin on tahtoni. Marsalkki, taluta heidät ulos hetikohta!"
Muutaman lepopäivän perästä pani hän heidät työhön, nimittäin rakentamaan sitä uutta kaupunkia, joka jo oli saanut nimensä ja virkakuntansa. No, hakattiin, sahattiin, väännettiin ja veistettiin nyt kaikkein voimien ja tarmojen takaa, jotta pian saataisiin turvapaikka, johon tarpeen tullessa sopi vetäytyä. Sekä upseerit että sotamiehet puuhailivat otsansa hiessä.
"Sinäkin olet jo noin vanha, etkä vielä sen vertaa tiedä, että osaisit pyhittää lepopäivän," jatkoi isäntä. "Niin se on. Ei vanhuus mieltä anna, jos ei Jumala," huokasi toinen. Pekka ei vastannut mitään. "Te ette saa tulla minun maalleni pitämään tuonlaista elämää, muistakaa se, ja painakaa jokainen kotianne, taikka..." kuului Syrjälän isännän jyrisevä ääni.
Sitäpaitsi on varmaa että hyvin käytetty lepopäivä virkistää ruumista sekä sielua ja karkaisee koko ihmisen luontoa. Joka suo itselleen tämän lepopäivän kerran viikossa, työskentelee elämänsä aikana enemmän, kuin jos hän olisi sitä ilman.
Isäänsä hän ei usein nähnyt eikä hänelle mitään puhunut, sillä hän tiesi kaiken avun toivon olevan turhan mieheltä, jolta viina oli sydämen jäädyttänyt. Hän vartosi vaan Sunnuntaita tietämättä, miten asia oli päättyvä. Seikat selviävät. Lauvantai-ilta joutui. Lepopäivän rauha näytti laskeuvan yli koko luonnon.
Ja me olemme nyt Berlinissä ja olemme kaikki tyyni terveet ja jäämme tänne huomiseksi ja olemme suoneet itsellemme lepopäivän, sillä täällä on herramaista olla ja paljon huveja. Ja talot ovat korkeita. Ja te kai olette kaikki terveinä. Sulle kuuluu sydämeni asti kuoloon, Jaakko Swart. Torstaina jälkeen helluntain 1800 ja viisikymmentä neljä. Jälkikirjoitus. Tänä iltana tuulee kovasti.»