Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
HASTINGS. Voi sentään, että kotka kytketään, Kun haukat saa ja sääsket mielin ryöstää! GLOSTER. Mit' uutta kuuluu ulkoa? HASTINGS. Niin pahaa Ei ulkoa kuin täältä linnasta: Kuningas sairas, heikko on ja synkkä; Pahinta pelkäävät jo lääkäritkin. GLOSTER. Ikävä tieto, santta Paavali!
Caesarionin Surmatkoon toinen, sitten yhteen jaksoon Kohtuni hedelmät ja kaikki kunnon Egyptiläiseni; ja hautaamatta He raemyrskyn sulangossa maatkoot, Siks että Niilin kärpäset ja sääsket Makoonsa heidät hautaavat! ANTONIUS. Nyt tyydyn. Aleksandriassa on Caesar; siellä Koettaa tahdon hänen onneansa.
"Sisällä me nyt kyllä olimme, mutta ympärinsä hyörivät turkkilaiset kuin sääsket, eikä kukaan voinut meistä sanoa, miten tämä päättyisi. Eivät turkkilaiset toki jättäneet meille aikaa, ajatella sitä. Kohta oli meillä tarpeeksi työtä, puollustaissa itseämme, jota teimme niin hyvin, kuin taisimme. Mutta siitä sitten enemmin; auttakaa minua nyt, nuoret herrat, kantamaan hiiliä taas tänne.
Siitä oli jo niin kauan, kuin hän oli auringon nähnyt, että hän melkein oli unohtanut, minnäköinen se oli, ja kun joku kesästä puhui, niin Sampo ei muuta muistanut, kuin että silloin olivat sääsket häntä hyvin härsyttäneet ja olivat olleet syömäisillään hänet. Sentähden ei Sampo suuresti kesää kaivannut, kunhan vain tulisi niin valoisa, että näkisi hiihdellä.
Eivät linnut laulaneet, eivät sääsket tanssineet: kaikki oli kuollutta ja autiota hänen ympärillään. Hän katsoi etäämmälle, ja joki oli kuivunut, meri näytti äärettömältä laaksolta, jonka kuivalla pohjalla näkyi kaljuja vuoria. Hän kohotti silmänsä: ilmakehä oli kadonnut, kun hän huiskutti kättään, ei se tuntenut mitään vastarintaa; hengitys ei kohottanut hänen rintaansa.
Kun ompi kesä-ilta, Ei liiku tuulikaan, Ja päivä taivahilta Jo luopi ruskoaan. Niin sääsket silloin entää Ja laulain tanssivat, He koittaa pilviin lentää, Kun leivot riemusat. Vaan päivän koitteessa, Ne tuuli hajottaa, Ja juuri riemutessa He maahan lankeaa. Mun lauluin! lentää saatte Myös pikkusääskinä, Vaan kohta kuihtukaatte, Kun kaikuu Väinölä.
Hänen sydämessään oli tyhjyys, ja kevään ihanuus näytti hänestä elottomalta erämaalta. Hän kulki puutarhan kautta. Ensimmäiset lehdet olivat juuri puhjenneet koivuihin, vaahteriin ja karviaispensaihin. Ensimmäiset huolellisesti kastellut narsissit levittivät illan ilmaan surumielistä tuoksuaan. Pääskyset lentelivät, peipot lauloivat, sääsket tanssivat.
Akkuna on auki, ja hiljaa löyhähtelee tuuli sisään. Ulkona sirkuttelevat linnut ja sääsket surisee. Kirkolta kajahtaa kellon ääni, ilmoittaen lepopäivän alkua, ja sen ääni kuuluu niin juhlalliselta, niin rauhalliselta. "Lapset, lähdetäänkös huomenna sedän kanssa kirkkoon?" kysyy Niiranen. "Mennään, mennään, voi hyvä setä, mennään vainenkin. No voi kuinka se on hauskaa!"
Hanget sulivat, jäät lähtivät virrasta, rastas lauleli kuusenoksilla, lehtipuut puhkesivat hiirenkorvalle, yöt kävivät lauhoiksi ja valoisiksi, sääsket tanssivat ilmassa: kevät oli tullut.
Silmät uiskentelivat vielä kyynelissä, mutta kun hän ne loi molempiin herttaisiin apulaisiinsa ja pienokaisiinsa, jotka aivan kuin pienet sääsket nyt häärivät siinä heidän ympärillään, loisti kyynelten läpi sulaa rakkautta, iloa ja onnea. Ja mikäs tästä Saimista sitten tehdään, kysyi Anna, joka oli nostanut hänen käsivarrelleen. Minä tahdon piiaksi, että saan pestä pyykkiä, sanoi Saimi. Ole nyt !
Päivän Sana
Muut Etsivät