Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
"Minulle jo veistettiin puujalka", jatkoi unkarilainen kylmäkiskoisella mielenlujuudella; "tottahan se sitte kestänee minun ikäni, eikä ainakaan luuvalo siihen voi puuttua." Unkarilainen oli hyvänsävyinen, iloinen poika, Itävaltalainen alakuloinen nuorukainen, jolla aina oli jos jotakin surua, vaikka hänen kumppalinsa kyllä aina oli valmis sitä leikkipuheillaan karkoittamaan.
Sitten päädyt veistettiin korkeammiksi tai matalammiksi ja päätyhirret sidottiin toisiinsa koko tuvan pituisilla vuoliaisilla, joskus kolmea kyynärää pitemmilläkin, niin että vuoliaisten päät olivat tukena ns. kodalle, joka tehtiin siten, että pienempiä halkaistuja hirsiä nostettiin pystyyn niiden kapineiden suojaksi, joita siellä säilytettiin.
Oi! sinä valtava liekki, joka yön yksinäisyydessä minua kalvat, mitä tahdot? On silmänräpäyksiä, jolloin valaiset, mutta ijankaikkisuuksia, jolloin minua kidutat ja poltat. *He* viihtyvät hyvästi tässä ahtaassa piirissä. Heitä miellyttävät tuhannet pienet asiat; he jaksavat nähdä vaivaa hankkiaksensa toinen toisellensa pieniä nautinnoita. Se on hyvä heille! Minut veistettiin toisenlaisesta puusta.
Hirsikerros kohosi toisensa jälkeen, ja Antti sanoi: "Siitä tulee liian korkea; minä arvelen, että sinä aiot asua täällä koko ikäsi!" "Niin, kukapa tietää", vastasi Pekka miettiväisesti. Muutaman päivän kuluttua rakennus oli valmis, par'aikaa veistettiin siihen lavitsoita. "Meidän on pidettävä kiirettä", arveli Pekka, "kohta virta luo jäänsä, ja silloin on käytettävä aika majavainpyyntiin.
Sitten polki hän rukkinsa aika hurinaan ja lappoi kuontalosta torven täydeltä tappuraa rullalle solumaan. Istuttiin, veistettiin ja kehrättiin. Antti hautoi sitä kosimispuheen alkua, imeksi piippuaan ja syljeksi. Ei ollut nyt vain löytää sille puheelle sopivaa alkupäätä. Syytti jo Hyväristäkin, kun se oli sotkenut hyvän alun. Mutta vihdoin sai hän sen pään käsiinsä.
Muutaman lepopäivän perästä pani hän heidät työhön, nimittäin rakentamaan sitä uutta kaupunkia, joka jo oli saanut nimensä ja virkakuntansa. No, hakattiin, sahattiin, väännettiin ja veistettiin nyt kaikkein voimien ja tarmojen takaa, jotta pian saataisiin turvapaikka, johon tarpeen tullessa sopi vetäytyä. Sekä upseerit että sotamiehet puuhailivat otsansa hiessä.
Silloin syntyi ällistys. Hyvärinen ja emäntä ja Anna Kaisa luulivat jo erehtyneensä, tai vielä pahempaakin tapahtuneen: Antti Ihalaisen aivan suotta aikojaan kehuneen Jussia. Oltiin ihan ääneti, veistettiin ja kehrättiin. Anna Kaisa pyyhki pöytää, katse alas luotuna. Mutta Antti kokoilikin vain voimiansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät