United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä et tunne Lygiaa!" virkkoi Vinitius. "No salli minun kysyä, tunnetko sinä häntä paitsi näkemältä? Oletko puhutellut häntä? ehkä tunnustanut hänelle rakkautesi?" "Ensin näin hänet suihkulähteellä ja senjälkeen olen tavannut hänet kaksi kertaa.
Vaikkapa siis kaikki se, mitä tässä edellisinä päivinä olen mietiskellyt, ei olisikaan totta, niin pitäisi minulla nyt kuitenkin olla Jumalan olemassa-olosta vähintään yhtä suuri varmuus kuin tähän asti matemaattisista totuuksista. Mutta ensi näkemältä tämä ei kuitenkaan näytä aivan selvältä, vaan tuntuu siltä kuin siinä piilisi jonkunlainen sofismi.
Tämä tarmokkuus se kuitenkin ensi näkemältä voimakkaimmin painui mieleen. Myöhemmin opin toisella tavoin hänen piirteitään selittämään, opin ymmärtämään, että niihin oli leimansa painanut ensi sijassa sen kaksoisluonteen ristiriitaisuus, joka vähitellen repi hänen elämänsä pirstaleiksi.
Kylmästä tulevan ja nälkäisen upseerin silmä keksi heti, että seura oli nauttinut väkeviä hiukan liiaksi; mutta siitä huolimatta näkyi vielä jälkiä kursailevasta kunnioituksesta, jolla kokoontuneet juomasankarit kohtelivat erästä henkilöä, jonka kaunis ja ritarillinen vartalo heti ensi näkemältä ilmaisi, että hän oli ylhäistä syntyä ja tottunut käskemään.
Mies, jäntterä, tyyni, harvapuheinen, vaimonsa vastakohta, yhtä pidättyväinen kuin tämä eloisa ja puhelias, ensi näkemältä melkein tyly, jos ei tietäisi ainoastaan silmät ja suun ympärys muhoilevat, ilmaisten mielihyvää ystävän tulosta. "Maltettiinpas lähteä ... vaan lienee ollut tärkeitäkin touhuja.... Ja uusi vene? Ja omaa tekoa? Eikä taida pahasti vuotaakaan."
Suuri Jumala, Beauchêne! Hän oli niin Beauchênen näköinen petolinnun silmät, suuri leuka että Norine ihmetteli, ett'ei hän heti ensi näkemältä ollut huutanut hänen nimeään. Ja Norinen polvet tulivat voimattomiksi, hänen täytyi istuutua. "Te olette siis se, jota etsin", sanoi Alexandre aivan levollisesti.
"Tulevaisuus ratkaiskoon kohtalomme, Klaarani! Ehken jo olisi aika kotia menemiseen." Tämän sanottuansa äiti tyttärineen jättivät Jullelle jäähyväiset sydämellisellä käden puristuksella ja erosivat kukin näkemältä tyytyväisinä. "Minua suuresti kummastuttaa sinun käytöstapasi," lausui äiti tyttärellensä. "Tiedätkö miten oikein olet menetellyt?
Hän meni varpaisillaan keittiöön, katsoakseen itse valkeaa, jos mahdollista tyttöä herättämättä. Mutta tämä ei nukkunut. Ensi näkemältä näytti tosin siltä. Hän istui vuoteensa reunalla, oli painanut kätensä kasvoilleen eikä liikahtanut. Tuontuostakin kulki väristys hänen ruumiinsa lävitse, kuten sillä, joka on nukkunut ylen uuvuksissa.
Hän teki nimittäin kohta ensi näkemältä sangen miellyttävän vaikutuksen tirehtöriin. Tirehtörin huomiolla ja avuliaisuudella ei ollut mitään rajoja. Hän keskusteli kohta vankilan pastorin kanssa ja toimitti Helenalle vapaan pääsyn kaikkialle. Vartijoille annettiin käsky avata hänelle jokainen koppi minkä hän vaan osotti.
Mies, joka seisoi hänen edessään, ei saattanut olla kenenkään naisen rakastettu. Se oli ihmeellinen olento, puoleksi inhoittava, puoleksi hullunkurinen. Ei hän ollut vanha: hänen siivottomassa parrassaan ja kiharaisessa pörrössään ei saattanut erottaa montakaan harmaata hiusta. Hänen vatsansa oli sisään painunut ja olkapäät kuperat, joten häntä ensi näkemältä olisi luullut kyttyräselkäiseksi.