Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Sa siunannut oot aseitamme, kun pakoon lyötiin vainon yö, myös siunaa rauhanaskartamme, tee kaunihiksi kansan työ. Miss' äsken hurme maata kasti, suo oraan itää runsahasti. O Herra, siunaa Suomen kansa, suo sille voimas runsaus, se kaikiss' että vaiheissansa ois oma kansas, valittus. O Herra, kalliimpana saamme sun kädestäsi synnyinmaamme. Huhtikuussa 1918.
Ja kun kulkee kunnon herra, Kun hän tuleepi tupahan, Ei hän kilju kiivahasti, Eikä äissänsä ärise, Ei se moiti muoniamme, Eikä väittele vähästä, Vaikk' on vajaata välistä Meiän miesten meiningissä; Maksaa ruuan runsahasti, Vähän päällenkin välistä.
Siinä soimas Siimonia: Käski valvoa vakaisin, Rukoella runsahasti, Ett'ei sortuisi suruhun, Kaatuis ala kiusauksen. Liha heikko hämmentääpi Hengen altihin anieet. Kohta kulki jällehensä, Astuupi Isän etehen. "Aivan armahin Isäni, Jos ei vältteä sopine Kalkki juoda katkerampi, Tahkosi tapahtukohon."
Ei tänään linnasta Saa köyhä palautua avutonna; Niin on hän säätänyt Ja lahjoja hän jakaa runsahasti." Miljutin huokaili Ja lausui: "mistä armo rahtinamme? Jokohan silmänsä Lie nähnyt jonkun noiden kauneutta? Oi, tänä iltana Sä nukut, veljein, uniin kultaisihin, Kun heräät huomenna Tytärtäs ainoata huudat turhaan."
Semmoista oli se laulu, mutta välistä minä olin olevinani Muurikki, ja kun tultiin hyville ruokamaille, niin silloin minä taas lauloin näin: Hyvä on mulla Muurikilla, kellokkaalla köllytellä, kun on ruohoa runsahasti, vihantata viljavasti Sitten on lysti lypsyll' olla maha täynnä märehdellä
Avaralta auki laski, Vaikk' ei luita liikuttanut: Josta juokseepi jokena, Viljalta veri punainen, Vielä vettä runsahasti, Joss' ompi salaus suuri! Luku XXII. Kristuksen hautaamisesta. Joosefi jalo tuleepi, Arimathiass' asuva, Raatiherra rauhallinen, Rikas riistasta peräti, Kunniasta kuuluisampi, Herran pelvossa parahin, Eikä ollut mielistynyt Työhön toisien tyhmimpähän.
Kameelia sata mulla, niissäkös on rasvaa, Kaneelia runsahasti pelloillani kasvaa, Kas siellä, j. n. e. Rusinoilla siellä vainen eletähän aina, Aatamin ja Eevan puku se ei paljon paina, Kas siellä, j. n. e. Vuorista suoraan saapi hopioita, Kultaa kasvaa kaikkialla niinkuin perunoita. Kas siellä, j. n. e.
Paljon siitäkin puhuivat, Kuinka kunnian Jumala Hänen voimalla varusti, Lahjoitti lavean tieon Hengellisissä hänelle, Pani paljon uskallusta, Rohkeutta runsahasti Yli paavin ylpey'en; Apulaisen antoi vielä Melanktonin mainittavan.
Virolainen veljyemme, Katkeran kovan kokenut, Alla orjuuen asunut, Niinkuin mekin meikäläiset! Ei tuo suuria sureksi Surkeasta suomestamme, Jonk' ei sanat säntillensä Viron korvissa kajaha: Eikä ruoka runsahasti Tipahtele tien kululle, Vaikka viinoa viruisi. Kukin kielellä omalla Aina aikoihin tuleepi.
Kuni kukka helpehen Avaa Monrepossa, Niin me uuden luomuksen Kristus kalliossa Saamme, vanhat kadonneet, Kaikki uudistuneet, Kuolleet ovat vironneet, Riettaat puhdistuneet. Ihana, oi leponi, Kristus, Vapahtaja! Ole aina eloni, Suuri armahtaja, Että Hengen hedelmä Vuotais runsahasti: Viinipuusta elämä Oksan kärkiin asti! Aikamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät