Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Mutta pilarista toiseen kierteli ruusuista, liljoista, syyskukista, muratista ja viinipuusta punottuja köynnöksiä. Kansanjoukko puheli ääneen, huusi, lauloi, puhkesi tuon tuostakin nauramaan jollekin sukkeluudelle, kierteli rivistä riviin ja tömisteli kärsimättömänä jalkojaan, jouduttaakseen näytelmän alkamista. Vihdoin kävi töminä aivan jyriseväksi eikä ottanut lakatakseen.
Saara näki tuon kaiken lähenevän. Siitä asti kun keskustelivat viinipuusta ei hän enää epäillyt mitä hänelle määrätty oli. Lähtiessään Hans Nilsen lahjoitti Saaralle kalliimman kapineen, mitä hänellä oli. Se oli omakätinen kirje Haugelta hänen äidillensä. Paperi oli kellastunut ja kulunut ja läkki vaaleentunut.
"Oh, ei se suinkaan niin vaarallista ollut; ei hän ollut vallan juopunut, ymmärräthän; ainoastaan hieman hutikassa, niinkuin sanotaan." Henriette oli nähtävästi ylpeä Laurits'ista. Vaan ennenkuin Saara oli tointunut kauhistuksestaan äiti huusi: "Saara! tule tänne ja auta minua vähäisen. Missä on se paikka, jossa Herra puhuu viinipuusta?" "Johanneksen viidennessätoista luvussa." "Lue se minulle."
Kuni kukka helpehen Avaa Monrepossa, Niin me uuden luomuksen Kristus kalliossa Saamme, vanhat kadonneet, Kaikki uudistuneet, Kuolleet ovat vironneet, Riettaat puhdistuneet. Ihana, oi leponi, Kristus, Vapahtaja! Ole aina eloni, Suuri armahtaja, Että Hengen hedelmä Vuotais runsahasti: Viinipuusta elämä Oksan kärkiin asti! Aikamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät