Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ja ne, joiden velvollisuus on näiden käskyjen opettaminen ja valvominen, että niiden mukaan eletään, ne ovat ensimäisinä siunaamassa meidän aseitamme ja anovat taivaan siunausta meidän tappotyöllemme. Ja siinä tekevät he oikein sanoi isäni. Jo raamatun Jumala oli sodan Jumala, sotajoukkojen herra. Se on hän, joka käskee meidät taisteluun, se on hän
Me saavutamme vaunut pian, ja tapamme kaikki sisässä-olijat. Pääsemmehän niitäkin vihollisia vähemmäksi. Hän on oikeassa, sanoi Porthos; taisteluun! Pitäähän meidän toki koetella aseitamme. No suokaamme itsellemme se huvitus, sanoi Aramis lempeällä, huolettomalla tavallaan. Niinkuin tahdotte, sanoi Athos.
Sa siunannut oot aseitamme, kun pakoon lyötiin vainon yö, myös siunaa rauhanaskartamme, tee kaunihiksi kansan työ. Miss' äsken hurme maata kasti, suo oraan itää runsahasti. O Herra, siunaa Suomen kansa, suo sille voimas runsaus, se kaikiss' että vaiheissansa ois oma kansas, valittus. O Herra, kalliimpana saamme sun kädestäsi synnyinmaamme. Huhtikuussa 1918.
Et tullut ruusuin hehkuvin, et tuoksuin, tuulin lauhkehin oo meille, vapautemme, vaan talven tähdet ankarat sun kehtohosi katsoivat, sa lapsi rakkautemme. Sa Suomen nuori vapaus, sa nuorten usko, odotus, et hyljännyt sa meitä. Yön tähdet kylmät, korkeat on aseitamme siunaavat ja vapautemme teitä!
Mut etelästä kuiskaillen nyt huhu luikertaa, se aseitamme häväisten maanpetost' ilmoittaa; se kaikkialla herättää vaan ylenkatsett' ylpeää. Ijäti päivä muistetaan, milloinka varmuuden tuo huhu sai, ja kertomaan käv' äänell' ukkosen: maan viime pylväs kukistui, jo Viapori antautui. Sen kuiluunsako nielaissut on syvyys pohjaton? Ukonko nuoli murskannut sen vahvat muurit on?
Samassa näimme tietä lähenevän kahden hevosen vetämäin kuormastovankkurien. Edellä ratsasti kolme rakuunaa ja perässä seurasi samoin kolme. »On viisainta ampua ensiksi kuormahevoset, ettei saalis missään tapauksessa pääse käsistämme», sanoin miehilleni ja määräsin kaksi heistä siihen toimeen, »me toiset käytämme samalla aikaa aseitamme etumaisten rakuunain suistamiseen».
Torille sitten, ruskeit' aseitamme Pään yli heilutellen, kaikki huutain: "Pelastus, vapaus, rauha!" CASSIUS. Maahan! Kylpyyn! Viel' aikain pitkäin päästä näytellähän Uusissa kansoissa ja uusin kielin Tää jalo näytelmä! BRUTUS. Viel' usein huviks Saa vertaan vuotaa Caesar, joka tuossa Pompejon patsaan juuressa nyt makaa Kuin tomu halpana!
Näkö oli kamala mutta tilamme vieläkin kamalampi, käsivartemme olivat uupua tuskasta pitäissämme aseitamme ylhäällä vedenpinnasta. Ulan kilpi oli tosin jonkinmoisena venheenä, jolle asetimme ruutisarvet ja patruunat, mutta pyssyjemme piippujen ja lukkojen kannattaminen yläpuolella vedenkalvoa riippui meistä itsistämme ja kysyi ankarimmassa määrässä voimiamme.
Muuan määrä sotamiehiä sai oitis ruveta opettelemaan näitä uusia aseitamme käyttämään ja ehdittyäni saada heidät jotenkin harjaantuneiksi niiden käyttämisessä, nimitti keisari minun koko sotavoiman ylipäälliköksi.
Pian olimme niin lähellä toisiamme, ettemme enää voineet käyttää aseitamme, vaan taistelimme rinta rintaa vastaan. Säikähtyneet hevoset nousivat pystyyn ja peräytyivät nopeasti. Minä putosin kerran maahan ja näin raivokkaasti potkivia hevosen kavioita aivan lähellä päätäni.»
Päivän Sana
Muut Etsivät