Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"Tuon näköalan muisto lämmittää vertanne, vanhus. Kuinka monta vuotta on siitä, kuin viimein kävitte siellä?" Natty ei vastannut. Kallistuen alas vedenkalvoa kohti istui hän hetkisen pidättäen henkeänsä ja tarkasti kuunnellen jotakin kaukaista ääntä.
Sitä oudompi siis oli se ilmiö, kun eräs poika Toukokuussa vuonna 1793 yksin istui meren rannalla, selin kauniisen Genuan kaupunkiin, joka ikäänkuin onnesta loistava morsian nojautuu jalon meren kainaloon, ja katsoa tuijotteli välkähtelevää, näkymättömiin ulottuvaa vedenkalvoa.
Loistavia, kukkivia pensaita tummia, humisevia sypressejä suloista kukkastuoksua oli hänen ympärillään ... ja hän katseli pitkin vedenkalvoa, joka oli merkitty paaluilla ja kalaveneiden kirjavilla purjeilla ja jonka kehyksenä oli kaukaisia sinertäviä saaria sinertäviä torneja loitolla häämöttäviä vuoria. Hän silmäsi äärettömyyteen.
Ei karvaakaan hän liikauttanut, eipä edes torjuakseen pois kärpäslaumoja, jotka silmäin ja sieramien ympärillä parveilivat; ja vakavasti hän kehoitti meitä ennen kestämään kidutusta kuin vähimmälläkään liikunnolla viivoittamaan vedenkalvoa.
Se sekaantui soiton aaltoiluun ... pitkin vedenkalvoa kajahteli henkien säveliä ... ja heidän silmiinsä pisti paalun nokassa pieni punertava lyhty joka tuntemattomien kätten sytyttämänä kaiket illat paloi jumalanäidin kunniaksi vesillä. Kumpikaan ei jaksanut eikä hennonut sanoa mitään. Maria nojasi päätään hänen olkaansa vasten, silmät ummessa.
Taivas oli pilvetön ja sininen ja uinaileva järvi heijasti takaisin sen hienon värin, sillä ei henkäystäkään kuulunut liikuttamaan tyyntä vedenkalvoa.
Näkö oli kamala mutta tilamme vieläkin kamalampi, käsivartemme olivat uupua tuskasta pitäissämme aseitamme ylhäällä vedenpinnasta. Ulan kilpi oli tosin jonkinmoisena venheenä, jolle asetimme ruutisarvet ja patruunat, mutta pyssyjemme piippujen ja lukkojen kannattaminen yläpuolella vedenkalvoa riippui meistä itsistämme ja kysyi ankarimmassa määrässä voimiamme.
Kahdenkymmenen sylen päässä Delphinistä pyyhkäsi viskanne, jonka rata nähtävästi aleni, vedenkalvoa, merkiten tiensä veden suihkinalla. Sitte teki se uuden hypyn, ammahti melkeän korkealle, meni Delp1inin päällitse, katkaisten etumaston oikeanpuolisen kääntönuoran, putosi kolmenkymmenen sylen päähän ja katosi syvyyteen. Lemppari niinkin! sanoi James Playfair.
Etsitään joku aukko kelluvien jäätelien välistä, tai hakataan avanto jäätyneesen railoon ja sylkäistään leivänpuraa avantoon; kun nyt pitää silmänsä likellä vedenkalvoa, näkee selvään mihin päin leivänmurut alkavat liikkua, sitten kuin ovat uponneet jääkappalten alalaidan syvyydelle. Jos virta käy maalta käsin, täytyy nyt kiirehtimällä kulkea tuo useinkin pitkä matka rantajäälle saakka.
Hän tahtoi näet tarkastella, oliko kukaan häntä seurannut. Emäntä oli saatettuaan häntä rantaan purren luo katsellut hänen jälkeensä niin tiedonhaluisesti; ja voisihan sattua, että Neero tai rouva Appel...? Tätä henkilöä ajatellessa tuntui hänen sieraimiinsa tuoksahtavan äitelää lemua. Hän silmäili pitkin kevyesti väreilevää vedenkalvoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät