United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai niin ... en siis saa nähdä kuningasta? jatkoi Ester huolettomalla äänellä ja samassa hän päästi oikean kätensä luukusta irti, pani sen ilkkuen puuskaan ja piti itseään kiinni vain vasemmalla kädellä, riippuen melkein kuin ilmassa. Bertelsköldin päätä huimasi, mutta hän päätti olla taipumatta.
Käsivartenne, jos suvaitsette! Ja kaunis markiisitar tarttui huolettomalla tavallaan nuorukaisen käsivarteen, jatkaen leikinlaskuaan kuninkaan kotitontusta. Mutta vähitellen he olivat huomiota herättämättä päässeet pois tungoksesta ja olivat nyt yksin syrjähuoneessa, jossa "Thetis ja Peléen" näyttelijättäret vähän ennen olivat pukujaan muuttaneet.
Jos et ole palannut kuudennentoista päivän illalla kello kahdeksan, et saa laisinkaan rahaa, vaikka kello ei olisi enempää kuin viisi minuuttia yli kahdeksan. Siinä tapauksessa, herra, sanoi Planchet, ostakaa minulle kello. Ota tämä, sanoi Athos, ojentaen hänelle kellonsa huolettomalla anteliaisuudella, ja ole kelpo poika.
Seuraus siitä oli että Jaakko jäi istumaan puoli yhteen ja tuli kotia hieman punoittavana ja silmät nuoskeina. Vaimonsa odotti häntä ruo'alla: heillä oli tuoretta turskaa, maksaa ja mähnää. Saara oli hyvin totinen, tavallista totisempi, ja kun Worse yritti puhumaan: "Randulf on palannut kotia" iloisella, huolettomalla äänellä, niin vaimo hänen suureksi harmiksensa vastasi: "Minä huomaan sen".
Hän yritti vielä viimeisen kerran voittaa seuran mielialan puolelleen ja päästä itse pois lumouksestaan, koettaen kääntää kaikki leikiksi ja sanoa huolettomalla äänellä: En minä oikeastaan tätä tahtonut sanoa... Mitäs sitten? kuului jostain kuiva, puoleksi ivallinen kysymys. Ei mitään tämän enempää. Maljasi sitten! Eläköön puhuja!
Kenelm voi ikkunasta nähdä hänen hyppäävän satulaan huolettomalla suloudella ja ratsastavan reippaasti katua alas muotoon, kasvoihin ja käytökseen katsoen todellinen nuoren, ylimyksellisen, hyvin kasvatetun miehen esikuva. "Venetialaiset," jupisi Kenelm, "mestasivat Marino Faliero'n sentähden että hän kapinoiksi omaa säätyänsä, aatelismiehiä, vastaan.
Junassa hän ei lakkaa katselemasta suurilla silmillään. Kuta likemmä Helsinkiä he... Laiva antoi lähtömerkin, ja Antin täytyi keskeyttää. Hänen olisi pitänyt nousta laivaan. Mutta hän ei ollut tietävinäänkään. Antoi sen lähteä liikkeelle, käveli rauhallisesti rinnalla ja hypähti sitten huolettomalla notkahduksella laidalle juuri kun luukkua aiottiin sulkea.
Mutta", hän lisäsi entisellä iloisella, huolettomalla äänellä, niinkuin hän ei olisi voinut pysyä kauan niin väkäisessä mielentilassa, "minä en voi sille mitään, että samalla tunnen itseni niin sydämmellisen iloiseksi ja nautin ajatellessa, että nyt pääsee huolista ja tietäessä, että poikani tulevaisuus on taattu... Ja minä en usko, että tämmöinen ilo on mitään pahaa, sillä se tekee minut niin, niin kiitolliseksi Luojalle!"
Kiirein askelin riensi hän ylös näitä salaisia portaita, työnsi kooten kaikki voimansa auki raskaan salvan, joka lukitsi tämän porraskäytävän yläpäässä olevan oven, ja astui sitten käskevän vakaalla, huolettomalla käytöksellä huoneesen, jossa paroonin puoliso, onneton Elvira, jo kauan aikaa oli pidetty eroitettuna maailmasta. Huonetta valaisi heikosti palava lamppu.
Hänen perästään seurasi muutamia nuoria miehiä, jotka huolettomalla välinpitämättömyydellä viskoilivat ei ainoastaan tomahavkeja, vaan vielä vaarallisempiakin aseita, nimittäin puukkoja. Kaikki osoittivat kuitenkin niin suurta taitavuutta, ett'ei vanki vaarallisemmin vahingoittunut, vaikka hänen nahkansa useita kertoja naarmoittui.