Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
"Mene saattamaan Simoa ja ostakaa sitte yhdessä sinulle uusi kello. Minä olen niinkauan puodissa." Ottaessaan rahaa lompakkoon, päivitteli Topias: "Ei se kipeä, mutta se häpeä. En pitänytkään silmiäni auki, vaikka Tapani niin moneen kertaan varoitti ja takoi päähäni: "Tule jo, jok'ei katso silmillään, katsokoon kukkarollaan."
Sokean kukkastytön laulu. Ostakaa kukkia, ostakaa! Oon kaukaa sokea tyttönen. He kertoi, ett' ihana ompi maa; Nää kukat on kauneimmat lapsista sen. Ne sorjiksi suokaa jäädä näin, Elon purppuran säilyttää! Näet äitinsä helmasta äskettäin Mä raikkaina poimin nää. Tuulen lempeät henkäilyt, Hellät ja armahat hyväilyt Hehkuvat katseistaan.
Olisin jo äsken tuon tehnyt sen sijaan kuin siivosti viitoin pois menemään ja viskasin rahan, josta se vain yltyi. HILLERI. Taisi olla kultaraha! HURMERINTA. Kullat tässä vielä! Hyvä kun on hopeoita. Ostakaa housut! HILLERI. Ei minulle passaa runoilijan housut! HURMERINTA. Nämä ovat hyvät housut. Melkein uudet. En ole näitä monta kertaa pitänytkään. Ja hyvää vaatetta.
"En, hywät ihmiset, minä ole mikään ostaja; tunnettehan te minun tilani", sanoi waimo surullisesti. "Ostakaa kuitenkin! Meillä on sokea poika ja muitakin lapsia elätettäwinä, jotka nälissään huutawat leipää.
Katso, katso, kun kello käydä nappaisee seinällä! ... paljonkohan lie kello! ... eivät Matti ja Liisa sitä tunteneet. Ville katasti omaa umpikuori-ankkuriaan ja sanoi sen olevan yhdessä rautatien kellon kanssa ja käyvän yhdeksättä ... viittä minuuttia vailla puolen... Ostakaa kello, Matti ... saatte huokeasta!
SKULE KUNINGAS. Hänen otin, että hän synnyttäisi minulle poikia. JATGEIR. Mutta teillä on tytär, herra, suloinen ja ihana tytär. Neuvo minua, Jatgeir runoilija! JATGEIR. Ostakaa koira, herra. SKULE KUNINGAS. Eikö ihminen riittäisi? JATGEIR. Semmoista ihmistä saatte kauan etsiä.
Hänelle lausui Topias: "Kiitoksia vaivastanne! Taidatte olla kivensärkijä." "Ollaan sitäkin ... vaan ostakaa minulta jotakin." Mies alkoi kaivamaan lakkareitaan, kiroten aina, milloin veti kätensä ulos tyhjänä. Topias kielsi häntä: "
Silloin tuli sinne pari iloista veikkoa, hieman hiivassa, Sinisestä portista, ja niiden tykö hän meni. Mitä pirua tahtoo kerjäläissikiö? Myydä nekkoja. Ha ha ha! Saakelin viisaasti, olemmehan jo nekattuja... Ei, mene hiiteen! Ostakaa, hyvät herrat, nyt tulee jo myöhäinen, ja äitilläni ei kotona ole mitään syötävää, jos en saa myydyksi! Mitä hittoa meillä on sen asian kanssa tekemistä? Ha ha ha!
TOINEN. Niin. Ne pannaan muitta mutkitta sellaisten pahamaineisten luetteloon. KOLMAS. No, ja sitten? TOINEN. Sitten? Sitten päästetään vapaaksi. Saavat olla ja elää kuten tahtovat. KOLMAS. Mitenkä? TOINEN. Mitenkä! En minä ole ollut heidän elämätään katsomassa. Ostakaa neiti näitä. Kyllä ne ovat hyviä ovat oikein makeita. Tuopinko?
"Kyllä, rakas isä", jatkoi Adelbert kylmästi. "Näen, että te ainoastaan nimiä eikä kuvia tavottelette ostamaan. Te kannatatte taidekykyä, kun se on yleisesti tunnettu; maineettomien, tuntemattomien kykyjen annatte riutua. Yhtä kaikki! Pyydän teitä ostamaan tuon metsämaiseman. Tehkää se rakkaudesta minuun; alanpa mieltyä kuviin, ja tuo erittäin on tullut minulle mieluisaksi. Isä kulta, ostakaa se!"
Päivän Sana
Muut Etsivät