Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Nuori mies sulki tuskallisesti silmänsä ja hörppäsi chartreuseä vahvistaakseen itseänsä, kun helisyttäminen oli päättynyt. Silloin kuului taas pieni laulunen. Sitä lauloi kirkas, heleä lapsenääni: "Vehreitä seppeleitä, vehreitä seppeleitä! Ostakaa, ostakaa ruusuja, orvokkeja, reseedaa!" Nuori mies meni akkunan luo ja katsahti ulos.
"Jos asianne on kiireellistä laatua," sanoi hän ja lähti menemään, "niin tulkaa puotiin Kalastajakadulle." Tunnin kuluttua seisoi mies puodissa. Topias maksoi hänelle vanhan velkansa, viisitoista penniä ja virkkoi puheen aluksi: "Ostakaa te nyt minulta jotakin." "Ei ole rahaa, kuin ei ole työtä." "Niin, kivet ovat lumen alla."
Mutta huomenna jo täytyy lähteä luudanvarsia ostamaan. Ostakaa joko läheltä eli kauempaa, mistä vaan saatte helpommalla hinnalla ja huokeimmilla ehdoilla." "Semmoista puhetta kelpaa kuunnella. Talonpojat vaan ymmärtävätkin..." "Huomenna puhutaan tarkemmin." Josun tultua kotiin meni Topias Simon luo.
Mies kirosi yhä enemmän, mutta silloin uhkasi Topias: "Joll'ette heti lakkaa kiroilemasta, niin minä en ostakaan teiltä..." Mies totteli ja piti suunsa kiinni kuni naulattu. Viimeiseltä löysi hän etsimänsä: se oli kellonavain. Hän sitä piteli hyppysissään ja pyysi pyytämistään: "Ostakaa se, hyvä isäntä, ostakaa."
Kun sade lankee taivahasta, Ei palaja se taivaasen, Ennenkuin koko luomisen Se ehtii virkistää ja kastaa, Näin maasta runsaan saattaen Hedelmän, leivän, siemenen. Ei myöskään minun suuni sana Palaja tyhjään tyköni, Vaan täyttääpi mun tahtoni: Kas! ilotarhan' ihanana Jo uutena maa, taivas on, Kun käytte iki-ilohon." Siis tulkaa kaikki vetten luokse! Rahattomatkin ostakaa Rahatta rieskaa, hunajaa!
Jaakko Jaakonpoika päästi taasen kerran tuon omituisen naurahduksen, joka viimeaikoina oli käynyt yhä harvinaisemmaksi. Ostakaa vain! huudahti tyttö. Ostakaa vain, meinaa Kaisu, sanoi emäntä. Jaakko Jaakonpoikaa yhä nauratti. Kaisu taitaa tuumata, jotta talosta olis mukavee olla kuin torpasta, jatkoi isä. Niin oliskin! Kukas työt tekis?
En kyennyt siihen vastaamaan; hän puolestaan jatkoi puhettaan näinikään: "Hyvä, hyvä, ette siedä minua; tuotakin ymmärrän vallan hyvästi enkä sitä paheksi. Meidän täytyy erota, se on selvä, ja minusta tekin alatte olla sangen ikävä. Jotta pääsisitte minun seurastani, joka teitä hävettää, ottakaa varteen neuvoani: ostakaa minulta se varjonne, niin on välimme selvä."
Kun me sitten parhaillaan akkiloimme yhtälöä a+b=c, astui matami sisään, niijaili yhtämittaa ja alkoi: »Eikö herrat tahdo ostaa piparikakkuja, minulla on aivan tuoreita ja oikein hyviä kakkusia; olkaa toki niin armeliaan kilttejä ja ostakaa näitä, minä olen niin köyhä j. n. e.» Lehtori meni oven suuhun jutellen eukolle: »Matamihan näkee, että tämä on koulu, eikä täällä piparikakkuja osteta, olkaa nyt vain hyvä ja menkää pois.» »Mutta hyvä lehtori, kakut ovat niin hyviä ja mainioita ja nämä nuoret maisterit tykkäävät niistä niin kovasti.» »Matami olisi nyt niin hyvä ja menisi vain.» »Heti paikalla, herra lehtori, heti paikalla, mutta eiköhän herra lehtori itse tahtoisi olla niin hyvä ja ostaisi joitakuita kakkusia?
Täytyy kannattaa taidetta, poikani." "Hyvä, hyvä, isä rakas", virkahti Adelbert, joka ei halunnut kuulla pitkää esitelmää maalaus- ja kuvanveistotaiteesta. "Se teitä tyydyttää ostaa maalauksia, ja minun ei sovi tehdä muistutuksia mieliharrastuksistanne. Ostakaa yhä eteenkinkäsin semmoisia, onhan teillä varoja siihen.
Pojat olivat juuri suuren kivimuurin kohdalla, kun eräs keski-ikäinen herrasmies tuli portista ulos. Oitis paikalla kiirehti Joju herrasmiehen luo, sanoen: Ostakaa sanomalehtiä! Herra vilkaisi lehtiin, vaan aikoi mennä edemmäksi, mutta Joju juoksi pari askelta perässä ja sanoi: Ostakaa nyt, että saan hyvän onnen, kun ensikerran olen myymässä. Annappas nyt sitte tänne lehti.
Päivän Sana
Muut Etsivät