Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Odotahan vähän, jatkoi vanhus, vielä kerran punniten kultakimpaletta peukalon ja keskisormensa välissä. Paljonkohan tämä kappale voi painaa? Noin yhdeksänkymmentä tukaattia. Tahdotko myydä sen minulle? Miksen. Mitä eno siitä maksaisi? Sinä et voi sille laskea samaa arvoa kuin leimatulle rahalle. Annan sinulle kolmesataa riksiä, jos se on oikeaa kultaa. Eno laskee leikkiä.
Hän otti sormuksetkin sormistaan ja laski ne pöydälle, ja kun emäntä katsoi niitä sormuksia, juolahti hänen mieleensä, että saakohan Reeta-Kustaava ja Martta joulun aikana tuommoisiakaan sormuksia ja kysyi: »Paljonkohan maksavat nuo teidän sormuksenne?» Kolmen tuhannen paikoille aina kappaleen luulen maksaneen.
Leipä on petäjässä ja muu ruoka järvessä ja metsässä, ja 'liha ei tule linnun pyytämättä, kala jalan kastumatta', on vanha sananlasku." Tässä muorin puheessa luuli Tapani kuulevansa jotakin sellaista, että Tapanin pitäisi hyvästi palkita ukon vaivat, jonkatähden hän kysyi: "Mutta paljonkohan minä osaisin maksaa sille tästä vaivasta?" "Ei se ota rahaa.
Aikansa se kun juoksee, niin tottapahan väsyy ja menee jonkun taloon.» Se oli kuin lopullinen neuvo pysyä erillään Kaisasta. Niin tuntui Jussin mielestä. Hän jo käänsikin puheen kokonaan toiseen asiaan, kysyen: »Paljonkohan sitte Kinnunen maksoi siitä Tikkalan Holopaisen härästä?» »Toista sataa markkaahan se taisi maksaa.
»Paljonkohan tuosta itse asiassa pahenisinkaan, vaikkapa puraisisin» »Well! Ja nyt valkoista kameeliani katsomaan.» Tarkoitus oli, ettemme saattaisi otuksia varuilleen, josta syystä minä, jota sheikki ei vielä ollut nähnyt, astuisin yksin majapaikan pihaan punainen Bædeker kourassa. Olisin katusokkeloihin eksynyt matkailija ja kyselisin tietä Sitadelliin.
Ei Sannan tyytymättömyys pääasiallisesti Mattia koskenut, mutta siihen oli sopivin nyt kylläisyyttään purkaa. "Mitä minä ... kun ei kukaan tarvitse työhön. Enhän minä tyhjästä vai työtä saada!" "Tekisit jotain puusta." "Puusta," matki Matti, "millä minä teen, kuin kaikki työkalut paloivat!... Enhän minä paljailla käsilläni mitään saa. Ja paljonkohan noista naperroksista sitten saisi."
Kappalainen tuherti sättää onkeensa ja myönsi niin olevan. Ikonen arveli siihen: "Lähtisi sitä semmoisella petäjiköllä rahaa, kun olisi urakkasummassa myödä tälle ruukin puulaakille!" "Paljonkohan tuo ruukki maksaisi kannolta?" mietiksi jo kauppias Kotonenkin, heittäytyen hänkin virumaan vapansa eteen.
Paljonkohan siitä Lentseeni on maksanut. Lieneekö ollut aivan täyteen kolmetuhatta. Ei sitä nykyään kuljeteta suurista rahoista. Sentähdenpä se minulle onkin sopiva, minä en kykene kallishintaisiin kättäni puuttamaan, kuten tunnutte tietävän. Pari viikkoa sitten olen tuomittu konkurssitilaan ja paljastettu ihan luita myöten.
Kukkonen jatkoi: »Ainoastaan siellä Onkamon Kinnusessa minä olen sattunut näkemään vielä suuremman tuvan.» »Ovat nuo päivätkin nyt pimeitä! Ei näet ole muuta kuin kaksi pimeää vastakkain!» huokaili emäntä itsekseen. Sitten taas vaiettiin, kunnes Kukkonen yritti: »Ilomantsilaiselle se Vatanen sanoi talonsa myöneensä. Paljonkohan tuo sai?»
Kuitenkin koki hän ahkerasti mättää Kaaperin eteen niitä waatetawaroita, mitä hänellä oli; niiden joukossa oli kalikoo nimistä waatettakin eräs pankko. "Mitäs tämä maksaa kyynärältä, tämähän kiiltää niin wiinisti?" kysyi Kaaperi. Kauppias sanoi hinnan. "Tätä minä otan sepä nyt helppoa on... Paljonkohan tätä waatteisiin menee...? Jopa se on helppoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät