United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Likka kulta, likka kulta, likka kulta vielä! Ethän toki halaamasta minua nyt kiellä! Tyttö. Silkkisaalin rinnalla se ei pastihuivi passaa, Eikä kelpaa kehnot pojat tätä tyttöä vastaan. Poika. En ole juuri tietäjä, en ole iso noita, Vaan kun näen nätin likan, vielä mä sen voitan. Tyttö. Akkoja saapi halata ja se ei haittaa mitään, Ei saa tyttöihin koskea, hävetä poikien pitää. Poika.
Siinäkös sitten nousi keskustelua ja väitöstä, kuten tavallista on: meidän asiamiehemme se kiertelemään sinne ja tänne. Ensimmäisenä kumminkin nosti melun Porfyrio Ovtshinnikov... Mokomastakin mies melun nosti!... Itsellään ei ole maata tuumankaan vertaa; veljensä puolesta vaan hääräsi ja hommasi. 'Ehei! sanoi hän, 'minuapas vaan ei ole hyvä pussiin pistää! Ei mar! Kyllä se vaan ei passaa!
On vielä monta paitaa ommeltava ja vielä muutakin tehtävää ennen häiden tulemista." "Vai niin! Vai kiire sulla on" ... sanoi Matti ja istui peräpenkille lähelle Helkaa. "Kiire on. Kun päivällä pitää vielä käydä muussa työssä, niin täytyy sitte näin myöhää yöt valvoa." "Mutta eikös noita nyt sopisi jättää?"... "Häitäkö myöhemmäksi?... Eikö mitä... Ei se passaa.
Ja tottapahan ne sen niin olivat laittaneet, ne sen tekijät, että hyvästi passaa eikä myötämäessä eikä mäen allakaan häirinkiä tullut. Vaan mitenkä? ... sitä Matti ei osannut itselleen selittää ... ja mitäpä tuota tarvitsikaan?... Eikä enää pitkään aikaan huolinut Matti ajatella koko asiaa, nykäisi tammansa juoksuun ja kaivoi kukkarosta verekset piipun perät poskeensa...
Olisin jo äsken tuon tehnyt sen sijaan kuin siivosti viitoin pois menemään ja viskasin rahan, josta se vain yltyi. HILLERI. Taisi olla kultaraha! HURMERINTA. Kullat tässä vielä! Hyvä kun on hopeoita. Ostakaa housut! HILLERI. Ei minulle passaa runoilijan housut! HURMERINTA. Nämä ovat hyvät housut. Melkein uudet. En ole näitä monta kertaa pitänytkään. Ja hyvää vaatetta.
"Katsoppa, Timbom, miten uusi lenninkini passaa", sanoi pormestarinna. Hän jo kyllä kymmenen kertaa oli sitä sovitellut suuren peilin edessä koreassa kamarissaan. "Onko se kasvoani ja vartaloani mukaan, Timbom?" Ukko hyvissä mielin hänelle osotetusta luottamuksesta ja siitä, että hänen mieltänsä kysyttiin, tahtoi eukostansa vähä pilaa tehdä.
»Kapteeni Dalgetty», sanoi kreivi Menteith, jonka tuli koko tämä ilta toimittaa rauhansovittajan virkaa, »minä saan teidän luvallanne ilmoittaa, että Anderson ei passaa ketään muuta kuin minua. Mutta mielelläni tahdon itse auttaa Sibbaldia haarniskaanne päästämään.»
Mutta emmekö me lähde ulos?» »Lähdetään jos passaa ?» Hän katsoi Knutiin. »Erittäin mielellään.» Mentiin puistoon ja katseltiin Hannan puuta ja monta muuta puuta. Sitten käytiin tavara-aitoissa. Pietari juoksi kaikkia portaita ylös ja alas ja tarkasteli joka paikkaa. Hän arvaili varastoja ja koetteli hinauskoneita.
Minä olen asianajaja Pimpstén Speditiooni-Komissiooni-Inkassotoimisto. Jos passaa? VILANDER. Olen tykkönään unhottanut ASIANAJAJA. Jaa jaa, sehän on luonnollista, aivan luonnollista. Kuka niitä kaikkia muistaa, varsinkin tämmöisiä vähäpätöisiä. Saan siis kunnian kuitata tämän pienen lapun ja levereerata firmalle saatavansa. Saanko nöyrimmästi pyytää kynää ja mustetta.
Onko totta, että nainen, sellainen kuin teidän maanne sivistyneet, taiteelliset ja lempeät naiset, ja joka asuu Lontoon parhaassa korttelissa, jolla on palvelija, joka avaa hänelle oven, pöydän-kattaja, joka passaa häntä syödessä, ja hevoiset ja vaunut ajaaksensa, onko totta, sanon minä että sellainen nainen heti kohta ylenee neljä askelta vaimon-puolien mielestä? Onko vai ei?"