Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kun Taavi Titus seuraavana aamuna huolellisesti tutki raivion reunat ja arvaili, paljonko hakoja ja seipäitä tarvittaisiin Kirstin aitaan, samalla suunnilleen arvostellen raivion eekerialan ja hyväksyen todeten sen hyvän ruskean maanlaadun lihavaksi, niin hän luuli olevansa yksinään. Mutta yksinään hän ei silti ollut.
Anna Liisa siellä koetti väkyyksensä vastustella Aatun hävittämiskiihkoa ja houkutella pysymään talon toimissa, mutta kun näki kaikki turhaksi, täytyi turvautua isän apuun. Aatun tietämättä hän oli lähtenyt ja tuli kotitaloonsa. Malinen arvaili jo vähän käynnin syytä ja alkoi tiedustella yhtä ja toista. Ei sillä elämällä enää tee mitään, valitti Anna Liisa vesissä silmin.
Hän palasi aina tuohon hävinneeseen asiakirjaan, hän tuumaili, arvaili ja mietti, mitä Holmes mahtoi puuhata, mihin toimenpiteisiin lordi Holdhurst oli mahtanut ryhtyä ja mitä me tulisimme saamaan tietää asiasta huomenna. Myöhemmin illalla kävi hänen mielensä jännitys aivan tuskalliseksi. "Luotathan sinä ehdottomasti Holmesiin?" kysyi hän. "Olen nähnyt hänen suorittavan merkillisiä tehtäviä."
Antti valitti toki vielä ja samalla arvaili: »Kukahan se oli niin jumalattoman partainen mies, joka tarrautui hevosen rinnuksiin?» »Eikö tuo liene ollut niitä Rääkkylän rettelö-Jääskeläisiä. Nehän ne kuuluvat rettelöivän ja käräjöivän kaikkien ihmisten kanssa», arveli Jussi. »Niitä kai se on. Tahi sitten niitä Tolosia sieltä Niittylahden takaa.» Porsas peuhasi ja miehet ajattelivat asioitaan.
Mutta emmekö me lähde ulos?» »Lähdetään jos passaa ?» Hän katsoi Knutiin. »Erittäin mielellään.» Mentiin puistoon ja katseltiin Hannan puuta ja monta muuta puuta. Sitten käytiin tavara-aitoissa. Pietari juoksi kaikkia portaita ylös ja alas ja tarkasteli joka paikkaa. Hän arvaili varastoja ja koetteli hinauskoneita.
Toinen pitelee ohjaksista ja toinen vetelee ruoskalla, minkä kädestä pääsee, niin että ruunan selkään kohoovat sormen paksuiset makkarat. Ja väkijoukko hajoaa pois tieltä kuin siiville lyötynä. Mutta Partanen ei väistynyt. Kärrin pyörästä kuin kiskasin kiinni, niin seisahti ettei tikahtanutkaan. Ja pyörivät siinä silmät rosvojen päässä.» Kaisa arvaili seikkailun menoa.
»Mitähän se meidän herra mahtanee ajaa takaa tähän aikaan», arvaili ajopoika. Kun mylläri myöhään lähti, ei hän ollut näkevinään vanhaa tuttuansa, isäntärenkiä, vaikka tämä seisoi pihassa. Pää alhaalla ja omituisen arkana hän käveli nopeasti pois koko kartanolta. Seuraavana aamuna sai isäntärenki käskyn valjastaa hevosen ja lähteä itse kyytiin.
"On sen pitänyt lähemmä tuhat ruplaa antaa", arvaili Rankolainen, "koska sadan paikoille meni minultakin, ennenkuin navetan hirret heltisi." "Viuh naps!" Piiska se oli, joka niin pani. "Viuh naps, viuh naps! Ptruu! Soo Poikah! Ptruu etkö sinä sen ptruu! Ei neliä muista se! Viuh ptruu poikah!"
Enempi mahtaa olla oikeitakin lehmiä, kunhan joutuu, arvaili yksi. Se on onnellinen tyttö, vakuutti toinen. Eihän se ehkä yhden lehmän emäntä ole. Saanee tuo toki isolla kirnulla kirnuta, lisäsi kolmas. Ei sen, jolla on iso kirnu, tarvitse kättä koskea. Kyllä se tuo tyttö viedään sellaisiin, ettei tarvitse puutteen päiviä maistaa. Synti toki olisikin, jos noin rikkaalle puutteen päivät tulisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät