United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hevosta valjastaessaan kuuli Telkiälän Matti erään tytön pihamaalla puhuvan rengille, "tyhmät miehet, kun eivät älynneet tulla keittiön kautta", ja kertoi sitte kuulemansa herrastuomarille. "No, sieltähän tuota käytiin senkin seitsemästi utelemassa", tuumaili Rankolainen.
Pitkään syletti sen vuoksi miehiä ja Rankolainen hiljakseen kiroili, kun oli vielä sikariin vähätkin rahansa pannut. Päivällinen oli jo kahdelle suulle riittämätön, eikä Matilla ollut rahaa yhtään, kun rintapaitaan oli kaikki mennyt. Rankolaiselle oli jäänyt puolitoista kopeekkaa, mutta särvintäkö sillä osti vai leipää; ja hävettihän tuo raharintaista miestä kerjäämäänkin ryhtyä.
"Olihan tuo puumerkki kaivokapassakin", murahti Matti, joka jo kauan aikaa oli ollut hyvin nyrpällä nenin. "Ei mahda sillä miehellä olla hyvä omatunto, kun noin varkaita varoo." Silloin sattui Rankolainen varomattomasti käännältämään palokoukkua. Se alkoi rymisten tulla alas ja koukun vitjat pitivät aika räminätä.
Sitä runsaamman aterian piti metsäherra ja ottipa vielä päälle parin tunnin pituisen ruokalevonkin. Miehiä ei siihen sijaan ruoka painustanut, joksi he joutivat katselemaan talon tapoja ja tavaroita. "Kylläpä on aika pelkuri, koska on tikapuihinsakin panettanut puumerkkinsä", tuumaili Rankolainen, katsellen kartanon katolle meneviä tikkaita.
"Vaanpa ei tuomisten kanssa", puhui Matti, "ja taitaa kotvemman saada odottaakin, ennenkuin minä hänelle lähden lahjuksia viemään." "Mutta, jos minulla olisi rahaa mukana, niin het'paikalla kävisin kauppamiehestä sokeritopan, jott'en tarvitsisi toiste tänne raahautua", sanoi Rankolainen. "Se on teidän asianne", arveli Matti ja niin lähdettiin nälkäisinä ajaa köryyttämään kotiin.
Keittiöstä kävi taaskin Rankolainen kysymässä, joko herran pakeille saisi mennä, mutta siellä tiedettiin, ettei "herralla nyt ole aikaa." Miehien hätäisesti varustama eväs alkoi jo loppua ja, mikä pahempi, ei ollut rahaakaan otettu matkaan kuin pikkuisen kirkon kukkaroa varteen ja mitä muutoin kukkaron pohjalla sattui olemaan.
"On sen pitänyt lähemmä tuhat ruplaa antaa", arvaili Rankolainen, "koska sadan paikoille meni minultakin, ennenkuin navetan hirret heltisi." "Viuh naps!" Piiska se oli, joka niin pani. "Viuh naps, viuh naps! Ptruu! Soo Poikah! Ptruu etkö sinä sen ptruu! Ei neliä muista se! Viuh ptruu poikah!"