Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025


Hän lähetti ne kaupunkiin erään naapurin isännän rattailla. Itse käveli hän jalkaisin, ottipa Taavetinkin mukaansa myödessä perään katsomaan. Kun päästiin kaupunkiin, oli siellä jo väkeä kuin soipaa sotaa, ja saihan tuota Simokin paikan kamuilleen torin laidassa, vaikkei kaikkein edullisinta mielestään.

Juurikuin lumouksesta katosi nyt kaikki suru Jensenin kasvoilta. Hän tarttui tukkukauppiaan käteen, puristi sitä sydämmellisesti, ja hänen silmistänsä kiilteli taasen vesipisara, kiitollisuuden kyynel. Ottipa Jensen mitat, sai 500 taaleria käsirahaa, lunasti vekselin, piti hauskat joulut, ja tukkukauppiaan puoltosanan avulla lisääntyi hänelle lisääntymistään työtä ja varoja.

Markassa oli terävät hampaat ja sama vuosiluku. Kaksimarkkaa, jonka lainasi seuraavalla kerralla, maksoi mies niinikään viivyttelemättä. "Kas vaan, on samallainen lovi numeron vieressä kuin siinäkin, jonka teille lainasin." Topias näytti sormellaan lovea; kiviensärkijä ihmetyksissä katseli, ottipa rahan käteensäkin, käänteli sitä sinipunaisen nenänsä edessä.

"Mene sinä niitä vannepuita ja vitsaksia keräämään sieltä Kiiskilammin ympäriltä ... tuolla puolen lammin on varsinkin hyvää vitsasmetsää". "Vaan lammin tuolla puolenhan on muiden maata", muistutti Kalle. "Niin no, semmoisia kuin vitsaksia, ottipa niitä mistä hyvänsä", sanoi isäntä. "Ja jos sattuvat näkemään, niin sano, ettet tietänyt rajaa."

Nämä on tehoavia kaluja kaikki muut paitsi kirkonväen taika. Ennen auttoi kirkonseinästä otettu lastupala, ottipa sen mistä paikasta tahansa, mutta nyt on uusi herra kirkolla, ja pitäisi olla sen oman paidan lievettä taikka rippiöylätti, ennenkuin sait kirkonväen vihat torjutuksi. Minä en niitä saa käsiini, mutta sinun ne on hankittava, kun kerran tietäjäksi tulet.

Ottipa hyllyltään vanhan katkismuksen mitä hän aina lukukinkerimatkoilla oli pitänyt mukanaan. Siitä hän luki huoneentaulut läpi ja keräsi sieltä sopivat sanat sekä isää, että poikaa vastaan ja sovitteli niistä kokonaisan saarnan. Nyt hän käveli kamarinsa lattialla ja lakkaamatta kuvitteli mielessään miten nöyrän näköiseksi menee hänen edessään Salomo, kun kuulee kaiken tämän.

Ottipa itse Ahti ruokopartakin harppunsa käsilleen, ja kun hän sen kultakieliä kosketteli, kajahteli koko linna niin kauniisti, että purret aaltojen selillä pysähtyivät ja merimiehet kallistuivat yli laidan syvyyden soitantoa paremmin kuullakseen. Hääsoittoa se on, sanoivat vanhemmat ja kokeneimmat heistä. Nyt ei ole hyvä olla laineilla ihmislapsen.

Ottipa Simo repaleisen lakkinsakin päästään, aikoi sen pistää hänen päähänsä, mutta kun omaa päätä alkoi palella, arveli itsekseen: "minun on pääni kalju kauttaaltaan, mutta hänellä on pitkät kiharat suortuvat." Niinpä pani lakin taas omaan päähänsä. "Parempi on, että annan hänelle saappaat." Asetti sen siihen istumaan ja pani huovikkaat jalkaan.

Niille hän kihvelti joka päivä talon ruokavaroja yhtä ja toista, teki mykrän-kätköjä, joista muijat kävivät hakemassa omia aikojaan, ottipa osansa talon villoista, hampuista, pellavista, vaatepakoista ja kun sai tilansa, niin kävipä aitassakin ruishinkalosta ottamassa säkillisen tai kaksi aina silloin tällöin ja möi aina kylän mökkiläisille kellä sattui rahaa olemaan.

Heitin siihen pienen kiven; kuulin, miten se alas mennessään selvään pani: "koli, koli", ainoasti muutamia kertoja vaan; sitten kuulin selvään, että se pohjan saavutti. Siis ei kivi mennytkään maan sydämeen asti. "Kas niin", sanoi tyttö nauraen; "ettepä malttaneet olla sinne jotakin viskaamatta, ottipa se teiltäkin vuori veronsa! Ei tyydy haltia milloinkaan, ennen kuin on osansa saanut.

Päivän Sana

gardien

Muut Etsivät