Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"'Hyvin poika! etpä näytä minusta hämmentyneelle. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin lystiä, hän nauroi niin että kyynelet silmistä tippuelivat. Hän oli nuori Jensen, tuleva opettajani." "Juho, tuo ei ollut mikään hyvä paikka." "Enoni oli kelpo ihminen, häneltä opin ainoastaan hyvää, mutta hän seisoi niinkuin ulkopuolella kaikkea mitä muutoin talossa tapahtui.
Matami Jensen ei voinut ollenkaan ymmärtää, minkätähden hänen miehensä oli niin surumielinen kotia tullessansa. "No", tiedusteli hän ukoltansa, "oliko tukkukauppiaalla paljonkin moitteen sijaa?" "Ei rahtuakaan, eukkoseni; päinvastoin lupasi hän teettää tästä lähtein kaikki nikkarityöt minulla". "Mutta mikäs sitten vaivaa sinua, Rasmus? Olethan niin kallella kypärin!" "Kuuleppas vaan eukkoseni.
Kuka hänen kauttaan on jotain kadottanut? Oletko sinä, Jensen? Tule tänne, ukkoseni, ja tee selkoa puolestasi. Sinä tulit lääninvankilasta, muistatko. Ei kukaan tahtonut antautua tekemisiin sinun kanssasi. Sinulla ei ollut työtä ja sinä näit nälkää, kuin Holt otti sinut huostaansa. Nyt sinulla on oma talo. Tai sinäkö, Berg? Sinä pyysit turhaan muilta apua; sinä et ollut oikeauskoinen.
Tehdä "mestariteosta", kas se oli Rasmukselle yhtä helppoa kuin syödä voileipäkyörä, mutta saada itsellensä "kunteja" kas se oli vallan toista, se, ja sitä konstia hän ei osannut ollenkaan; häneltä puuttui, näet, lahjoja "olla mies puolestaan" ja "puhumaan omaan säkkiin"; ja niin totta kuin monesta paljoa huonommastakin sällistä, jolla vaan on ollut mainittuja lahjoja, on tullut mestareja ja suuriakin, yhtä totta on sekin, ett'ei Jensen mestarilla, juuri näitten lahjain puutteessa, ollut muita kunteja, kuin noita niin sanottuja "suuria mestareita". Senpä tähden ei Rasmus raiskalla ollutkaan muuta, kuin jokapäiväinen leipä ja sitäkin useimmiten niukalta.
Margreta asetti kukkavihkon pienelle lapsen haudalle, haudalle veljen, jota hän tuskin muisti; kiehkuran hän ripusti yksinkertaiselle, valkeaksi maalatulle puuristille, jossa oli luettavana nimi Henrik Jensen.
Silloinkin kun hän köyhiä auttoi, koettivat he puolestansa apua korvata, ja yhä kasvoi heidän kiitollisuutensa ja ihastuksensa. Palvelusväki, paitsi emäntäpiika ja kamarineitsyt, katsoi häntä puolijumalaksi. Tunsin heti, melkein vaistomaisesti, ett'ei hän ollut totinen ja asetuin siitä syystä heti sotakannalle. Nuori Jensen oli oiva opettaja, hän vaati ankarasti minua lukemaan.
He olivat onnellinen pariskunta, ja heidän lapsensa astuivat vanhempainsa jälkiä! Tavallinen tarina. Vanhan Kristianshavnin vanhanmuotoisella kadulla asuu nikkari-mestari Rasmus Jensen. Hän on kelpo puuseppä, hän tekee kaikenlaisia puusepän teoksia ja tekeepä niitä vielä oikein kunnon lailla.
Päivän Sana
Muut Etsivät